Kivikarilla

Olen harrastanut maalaamista noin 30 vuotta. Välillä on toki mennyt pitkiäkin aikoja, etten ole vilkaissutkaan maaleihin päin ja toisinaan innostun tekemään useamman taulun peräkkäin. Samalla tavalla menee muidenkin harrastusteni kanssa. Jossain vaiheessa sitä aina kuitenkin kyllästyy tekemään samantyylisiä tauluja joten välillä haluan tarkoituksella patistaa itseäni kokeilemaan erilaisia tekniikoita, aiheita ja tyylejä. Vaikka maisema- tai kukkataulut ovatkin kauniita niin itsensä haastaminen ja kehittäminen inspiroi jatkamaan harrastusta.     Öljy- vai akryylivärit?   Yleensä tykkään työskennellä pääsääntöisesti öljyväreillä jotka mielestäni sopivat hyvin mm. maiseman maalaamiseen mutta käytän toisinaan myös esimerkiksi akryylivärejä kuten näissä töissä. Se minkälaisia värejä käytän riippuu paljolti siitä minkälaista jälkeä haluan saavuttaa ja siitä kuinka nopeasti haluan työssäni edetä. Öljyväreillä työskentely on usein hitaanpaa mutta pidän siitä miten ne soljuvat ja liikkuvat maa

Kolmikerroksisessa talossa rappusia riittää. Näitä alhaalta keskikerrokseen meneviä käytetään paljon mutta yläkertaan meneviä vähän sillä siellä on tällä hetkellä vain toistaiseksi tyhjillään olevia huoneita. Jos tuntuu, että nämä portaat ovat kapeat ja jyrkät niin näkisitpä ne toiset! Koska käyttöä näille tosiaan on ja näissä kulkemisen kanssa on haasteita nuoremmillakin kintuilla niin selvää oli, että jotakin näille tarvitsisi tehdä ettei kukaan loukkaisi niissä itseään.       Porrasremontin lähtökohdat   Lähtökohtaisesti portaissa tuntui olevan kaikki mahdolliset ongelmat. Portaat on kapeat, jyrkät, pimeät, liukkaat, kuluneet ja askelman syvyys on varmaan pikkulapsen mitoituksella tehty. Koska tässä kohtaa ei ollut mahdollista purkaa niitä kokonaan pois ja rakentaa uusia, turvallisempia tilalle niin piti keksiä jokin muu, helpommin toteutettava ratkaisu. Selailin nettiä ja kävin muutamassa rautakaupassa kyselemässä erilaisia tuotteita esimerkiksi liukkauden vähentämiseksi.      Vaih

    Kesäkukat (kuten nämä mustasilmäsusannat) ja hyötytaimet saa ostettua myös valmiina taimina ja suurimman osan ostankin mutta joitakin on ihan vain kokeilumielessä kiva idättää itse. Yritän kuitenkin rajoittaa tätä hommaa pelkästään muutamaan kasviin yksinkertaisesti tilan puutteen takia. Eihän tämmöinen laatikko mitä käytän nyt vielä paljon tilaa vie mutta sitten koulimisvaiheessa niitä purnukoita alkaakin olla aika monta. Koska taimet tarvitsevat aurinkoisen mutta viileän paikan kasvaakseen tanakoiksi ja reippaiksi kasvien aluiksi niin ilman erillistä kasvihuonetta sopivia paikkoja kotona on vaikea löytää.   Päivänkakkarat oikealla ja asterit vasemmalla Turhaa hommaa? Aina ei tarkka harkintakaan idätettävistä lajikkeista auta vaan toisinaan tulee laitettua esikasvatukseen myös sellaisia siemeniä joita voi kylvää myös suoraan maahan. Koska minusta usein näin keväällä tuntuu, ettei maa lämpene koskaan tarpeeksi ajoissa niin varmempaa on edes yrittää esikasvattaa niitä.  Tässä laatik

Iso osa suomalaisista tykkää saunomisesta. Niin minäkin. Jos ajatellaan saunomista kokonaisvaltaisena kokemuksena niin varsinaisen löylyhuoneen ja pesutilojen lisäksi merkityksellistä on myös se, missä saunomiseen valmistaudutaan, missä vaatteet riisutaan ja puetaan, missä vilvoitellaan ja säilytetään kenties saunaan ja saunomiseen liittyviä asioita. Meillä se on pukuhuone.     Minusta kaikenlaiset pukuhuoneet ovat omalla tavallaan ihania: modernit, aikaa ja elämää nähneet, vaaleat, tunnelmalliset, remontoidut tai alkuperäisenä säilytetyt. Joillekin juuri pukuhuone, on se sitten kotona tai mökillä, on juuri se paikka mistä halutaan nimenomaan eniten oman näköinen ja tietyn tyylinen. Pukuhuone on enemmän kuin läpikulkupaikka tai tavaroiden säilytyspaikka, se on iso osa saunomista. Se virittää kenties tuoksuillaan jo tunnelmaan ja toimii niin vaatteiden kuin joskus aatteidenkin riisumistilana. Seinät olivat onneksi käsittelemätöntä puuta niin hiontaa ei tarvittu, pelkkä pesu riitt

Niinhän se pääsiäinen taas tuli ja meni. Tänä vuonna ilmat oli tosiaan aivan mahtavat! Auringon paisteesta innostuneena päätin väsätä kahvipöytään herkkua samalla teemalla. Voiko tämän aurinkoisempaa kakkua enää olla?   Tavallinen keksimuru pohja jota maustin ripauksella vaniljasokeria ja suolaa. Myös inkivääri tai kaneli olisi sopinut hyvin   Kolusin siis kaapit lävitse etsiäkseni aineksia johonkin keltaiseen ja herkulliseen. Vaikka minulla on niin sanotusti kaapit täys kokkaus- ja leivontakirjoja niin tänäpäivänä reseptit tulee kuitenkin etsittyä pääosin netistä. Olenkin monesti miettinyt, että pitäisiköhän ne kaikki kaapeissa lojuvat reseptit käydä läpi ja armotta poistaa niistä ne joita ei ole tullut käyttäneeksi viimeiseen kahteen vuoteen. Toisaalta tässäkin on se sama juttu minkä parissa pähkäilen muidenkin tavaroiden kanssa: mitäs jos sitä kohta kuitenkin jossain tarvii. Jos tulee vaikka jotkut suuret juhlat ja tarvitaan juuri jokin tietty leivonnainen. Ja näinhän siinä tietysti

Tämä oli jo toinen tila talossa jota en aluksi osannut kutsua oikeastaan millään tietyllä nimellä. Toivottavasti tämä ei johdu pelkästään mielikuvituksen puutteesta vaan lähinnä siitä, ettei kyseistä taloa ole alunperin suunniteltu eikä rakennettu asumis käyttöön. Tietojeni mukaan rakennuksessa on alkujaan toiminut ainakin leipomo ja kauppa. Seinien sisäpuolella on myöhemmin ollut myös muunlaista yritystoimintaa.   Sinapinkeltaiset seinät eivät silmää hivelleet eikä suoraan sanottuna muutkaan pinnat   Juuri näissä alakerran tiloissa leipomo toimintaa on aikoinaan harjoitettu. Harmikseni sitä ei enää mistään huomaa, sen verran paljon on aikaa jo kulunut. Nykyisin tämä kuvan tila toimii alakerran eteistilana.  Vaikka keltainen seinän väri sinällään voisi eteisessä ollakin todella kiva, lämmin ja kutsuva niin sinapinkeltainen ei ehkä kuitenkaan. Vaikka pidänkin väreistä todella paljon ja toivoisin, että ihmisillä olisi rohkeutta käyttää värejä sisustuksessa enemmän, niin realiteetit on hy

Mikäköhän siinäkin on, että näin aikuisiällä ei ole tullut laitettua rairuohoa pääsiäiseksi juuri koskaan. Ei se ainakaan siitä voi johtua, että se olisi liian hankalaa. Suoraan sanottuna muutkin koristeet on usein jääneet kaappiin mutta tänä vuonna ajattelin panostaa edes hieman enemmän.       Miten se nyt taas menikään?   Tästä koristeluiden pienestä vajavuudesta huolimatta pidän pääsiäisestä paljon. Minulle se on kevään, valon, uuden alun ja elämän juhla. Näitä ihania asioita kannattaakin juhlia. Eli eikun purkki pöydälle, siihen hieman multaa ja reilusti rairuohon siemeniä. Tässä kohtaa minulla viime keväänä menikin sitten hieman mönkään. Ripottelin siemeniä aivan liian nuukasti joten lopputuloksena ei tosiaankaan ollut pehmeänä ja tuuheana hulmuava ruohopeti vaan surkea tekele missä törrötti muutama kuivunut ruohonkorsi siellä täällä.     Tästä katastrofista edes jotain oppineena ripottelin siemeniä tällä kertaa reilummin. Tosin en vieläkään tiedä mikä olisi oikea määrä. On niitä

    Muuttaessani Kivikarille reilu vuosi sitten oli alusta asti selvää, että jottain tarttis tehrä. Talo on valmistunut vuonna 1946 ja tietojeni mukaan sitä on pintaremontoitu jossakin vaiheessa 1990-luvulla. Työsarkaa kuitenkin riittäisi pitkään ja paljon! Jos käytännöllisesti katsoen lähes tila kuin tila tarvitsisi "pientä ehostusta" niin mistä ihmeestä edes alkaa? Aloitetaan siis kamalimmasta. En edes tiennyt miksi tätä tilaa voisi kutsua, ei ainakaan kodinhoitohuoneeksi, se on varmaa. Tilassa oli siis aikaisemmin pidetty pyykinpesukonetta ja sen kautta on vaan silmät ummessa siirrytty viereiseen saunan pukuhuoneeseen. Koska kyseinen tila oli mielestäni pimeä ja kammotttava nimesin sen Mörköluolaksi.  Mörköluola suurimman raivauksen jälkeen   Projektin suunnittelua   Mikäli minulla olisi käytettävissäni rutkasti rahaa niin tottakai tästä tilasta saisi lähestulkoon millaisen vain: kaakelit lattiaan ja seiniin, kaapistoja, putket piiloon ja niin edelleen. Mutta kun ei juuri