Pukuhuoneen pintaremonttia

Iso osa suomalaisista tykkää saunomisesta. Niin minäkin. Jos ajatellaan saunomista kokonaisvaltaisena kokemuksena niin varsinaisen löylyhuoneen ja pesutilojen lisäksi merkityksellistä on myös se, missä saunomiseen valmistaudutaan, missä vaatteet riisutaan ja puetaan, missä vilvoitellaan ja säilytetään kenties saunaan ja saunomiseen liittyviä asioita. Meillä se on pukuhuone.

 

 

Minusta kaikenlaiset pukuhuoneet ovat omalla tavallaan ihania: modernit, aikaa ja elämää nähneet, vaaleat, tunnelmalliset, remontoidut tai alkuperäisenä säilytetyt. Joillekin juuri pukuhuone, on se sitten kotona tai mökillä, on juuri se paikka mistä halutaan nimenomaan eniten oman näköinen ja tietyn tyylinen. Pukuhuone on enemmän kuin läpikulkupaikka tai tavaroiden säilytyspaikka, se on iso osa saunomista. Se virittää kenties tuoksuillaan jo tunnelmaan ja toimii niin vaatteiden kuin joskus aatteidenkin riisumistilana.

Seinät olivat onneksi käsittelemätöntä puuta niin hiontaa ei tarvittu, pelkkä pesu riitti

 

 Pukuhuoneen puunausta

 

Viime kesänä sain viimein käsiteltyä löylyhuoneen seinät, katon ja lauteet sävytetyllä saunavahalla. Tämän pienen pintaremontin jälkeen oli sitten pukuhuoneen vuoro. Kuten kaikki muukin remontoiminen niin sekin alkoi raivaamisella ja armottomalla puunaamisella. Siinä polvet hiertyneinä ja rystyset ruvella lattiaa kolmatta kertaa juuriharjalla kuuratessa päälimmäisin ajatus taisi olla, että miksi ihmeessä tähänkin hommaan piti taas ryhtyä. No jos ei siivousurakan jälkeen enää maalisutia jaksaisi heiluttaa niin olisipa sitten ainakin taatusti puhdasta!

Hyvin näkyy miten puu tummuu ajan saatossa

 

Luulenpa, että vähän samalta tämä lähtötilanne näyttää kuin aika monella muullakin eli mäntyistä on. Mökillä tämä mäntyisyys voisi joidenkin mielestä kuulua suorastaan asiaan ja vaikka tällä hetkellä mänty on taas suosittu materiaali niin tällä(kin) kertaa päätin olla epädrendikäs ja maalata pinnat.

Toki tässäkin kohtaa rahalla saa ja hevosella pääsee mikäli haluaa enemmän panostaa mutta jälleen noudatin omaa remontti filosofiaani eli koska pinnat ovat ehjät ja muutenkin kunnossa niin pintojen siistiminen riittää. Omien taitojen ja voimavarojen puitteissa mennään ja kun itselle tekee niin ei kaiken aina tarvi olla niin justiinsa. Tässä kohtaa ihmiset ovat hyvinkin erilaisia: toisille on tärkeää, että kaikki laitetaan viimeisen päälle mikäli mitään ylipäätään tehdään ja sekin on hyvä ja yhtä oikein mutta joskus pienelläkin budjetilla ja vaivalla voi saada kivasti vähän uutta ilmettä.

Meillä pukuhuoneeseen kuljetaan Mörköluolan eli niinsanotun pesutuvan läpi. Kyseisen tilan pintaremontin jälkeen sen kautta ei onneksi enää tarvitse suunnistaa silmät visusti suljettuina.   

 

Oven maalaaminen osoittautui helpommaksi kuin odotin

 

 Homma etenee

 

Aloitin maalausurakkani katosta. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen pinta näytti kirjavalta mutta niinhän tummemman pinnan ja valkoisen maalin kanssa aina käy. Kun toisen maalikerroksen jälkeen se edelleen näytti jostain syystä samalta niin päätin antaa sen sitten olla sellainen. Tilasta ei ollut tarkoituskaan tulla uutuuttaan hohtava vaan uudesta maalipinnasta huolimatta halusin säilyttää pukuhuoneessa sellaisen vanhahtavan tunnun. Siihen hieman epätasaisen sävyinen kattopinta sopi hyvin.

Pesutiloihin vievän oven maalasin myös ja ovenpuitteet. Oveen käytin märkätiloihin soveltuvaa maalia vaikka kyseinen ovi ei juuri koskaan peseytymisen aikana kiinni olekaan. Sävyksi valikoitui vaalean harmaa joka sointuu kauniisti yhteen alkuperäisen, harmaan lautalattian ja uuden, harmahtavan vihreän seinämaalin kanssa.

Seinän sävy on sekoitus kahdesta eri seinämaalista

 

Ainut käsittelemättä jätetty pinta on siis lattia. Haluan näissä remonteissani yleensä aina säästää jotakin alkuperäistä mikäli sen saa kivasti sopimaan yhteen uusittujen tai käsiteltyjen pintojen kanssa. Tämä vanha ja elämää nähnyt lautalattia tuo pukuhuoneeseen lämmintä ja kodikasta tunnelmaa. Minulle se on omalla tavallaan arvokas sellaisena kuin se on.

Sisustuksessa halusin korostaa tilan ikää ja sen tunnelmallisuutta. Räsymatot olivat siis itsestään selvä ratkaisu. Pyrin pitämään tavaramäärän aisoissa joten mietin tarkkaan mitä oikeasti tarvitaan: tilaa istahtaa, muutama pepun alunen ja pyyhe sekä tietenkin pieni mutta tärkeä elementti: tervalta tuoksuva saunatonttu.