Kaapin ovien maalaus

Siitä huolimatta, että tällaisessa vanhassa talossa todellakin riittää kaikenlaista korjattavaa ja remontoitavaa, niin huomasin yllätyksekseni, että siitä onkin vierähtänyt jo tovi aikaa kun viimeksi olen mistään remppahommista tänne blogiini mitään laittanut. Piti oikein käydä katsomassa, että kuinka kauan edellisestä postauksesta oikein onkaan. Ei siitä loppujen lopuksi näyttänyt olevan kuin vajaa 3 kuukautta, mutta jotenkin se tuntuu pidemmältä ajalta. Ovia olin näemmä silloinkin maalannut ja niitäpä maalasin tälläkin kertaa.

 

 Pienellä vaivalla piristystä ja uutta ilmettä

 

Itseäni välillä vähän hymyilyttää se, miten kutsun näitä korjailu- ja maalaushommiani suurellisesti remonteiksi. Pintaremonttia ne pääasiallisesti siis ovat ja loppujen lopuksi aika pieniä juttuja mitä tulee tehtyä. Ne ketkä ovat pidempään tätä blogiani seuranneet tietävätkin niinsanotun remontointifilosofiani, mutta muille sen voi pähkinänkuoressa kiteyttää jotenkin näin: teen pieniä, helppoja ja usein hyvin edullisia pintaremontteja tai muita korjausjuttuja ihan vain parantaakseni omaa asumisviihtyvyyttäni tavalla tai toisella. 

Omat remontointitaitoni eivät välttämättä ole kaksiset eikä tarkoituskaan ole rakentaa uutta ja kallista, vaan korjata tai petrata vanhaa pienellä vaivalla ja budjetilla. Alkujaan ajatuksenani oli laittaa niitä puuhastelujani tänne blogiin ihan vain sen vuoksi, että halusin antaa muillekin vinkkejä siitä, miten joskus loppujen lopuksi pienellä vaivalla ja edullisesti saa pientä piristystä ja uutta ilmettä kotiinsa. Ja sillä samalla ajatuksella jatkan edellleen.

 

Tilassa olevan vanhan, keltaisen loisteputken valossa kaappien väri näyttää hieman vieläkin keltaisemmalta kuin mitä se oikeasti ovat.

 

 Uutta maalia pintaan mutta minkä väristä?

 

Tällä kertaa päätin maalata siis aulan kaappien ovet. Aulasta on aikaisemmin maalattu seinät, ovien pielet, kynnykset ja portaikko. Jostain syystä nämä kaapit ovat kuitenkin jääneet maalaamatta. Niiden maalaamiseen on oikeastaan kaksi syytä: niiden pinta oli niin likaiseksi pinttynyt, ettei niitä enää edes harjan kanssa pesemällä saanut puhtaiksi ja toisekseen värikään ei nyt varsinaisesti silmää hivellyt. 

Minä pidän kyllä väreistä noin yleensä, eikä missään vaiheessa ole ollut ajatuksena maalata kaapinovia valkoisiksi. Tämä sama ajatus värillisistä ovista koskee oikeastaan kaikkia ovia mitä täällä Kivikarilla on maalattu tai on tarkoitus maalata tulevaisuudessa. Valkoinen oven pinta on tottakai klassinen, raikas ja helppo valinta, sellaisia perusvalkoisia ne kaikki nyt nykyään vain ovat. Kauniitahan ne ovat, olen siitä samaa mieltä, mutta itse taidan olla sen verran käytännöllinen ihminen ja usein varsinainen rähmänäppi, etten jaksa olla kokoajan kulkemassa pesuainepullo ja siivouspyyhe kourassa ympäriinsä.

 

Mielenkiintoinen mutteri kiinnitys vetimissä.

Koska näihin oviin oli alkujaan tarkoitus erikseen ostaa maali, jonka saisi siis sävytyttää minkä väriseksi vaan, niin pyörittelin pitkään päässäni mm. sellaisia vaihtoehtoja kuin turkoosi, murrettu vihreä tai jokin harmaan sininen sävy. Mutta sitten kävi kuitenkin niin kuin meillä täällä usein tuppaa käymään, että jostakin muusta remontista jää maalia yli, tai joltakulta tuttavalta jää maalia purkin pohjalle ja ne jämät sitten usein myös jostain syystä kulkeutuvat tänne. 

Vaikka harmaa ei ollutkaan ehkä alkuperin se väri mitä olin ensimmäiseksi kaappien oviin ajatellut, niin nyt täytyy sanoa, että oli ihan nappi valinta sitten kuitenkin. Harmaa sopii minun mielestäni lähestulkoon miihin vain ja varsinkin tällaisen vanhemman talon oviin ja lattioihin. Värinä harmaa on omasta mielestäni jotenkin rauhoittava ja tyyni eikä siihen oikeastaan kyllästy koskaan. Tai jos joskus kyllästyykin, niin sen olen tässä vuosien saatossa erilaisia pintoja ja asioita maalanneena ymmärtänyt, että maalaaminen on loppujen lopuksi tosi helppoa, edullista ja sillä saa nopeasti vaihdettua tunnelmasta toiseen.

Vetimet täydentävät kokonaisuuden

 

Kaappien ovissa myös aika merkityksellistä osaa näyttelevät vetimet. Jos aikoo ostaa uudet vetimet, niin tarjontaa löytyy ihan laidasta laitaan. Materiaaleja, muotoja ja värejä on vaikka kuinka paljon ja itsekin voi vetimiä tehdä. Joskus pelkästään vetimien vaihtaminen toisiin saa ihmeitä aikaan. Tämä vedin asia tulee minulle lähitulevaisuudessa uudellen vastaan, sillä keittiö kaipaa kiperästi uutta illmettä. Mutta ei hypätä ihan sinne asti vielä.

 

Näissä ovissa on alkuperäiset, messinkiset lankavetimet. Pidän niistä tosi paljon, joten niiden vaihtaminen ei tullut mieleenikään. Tosin ajattelin, että ne varmaankin voisi maalata metallimaalilla, sillä niin tummuneilta ja kärsineiltä ne näyttivät. Kun lähdin niitä puhdistamaan ensin ihan tiskiaineella, niin huomasin ilokseni, että ainakin suurin osa tummista kohdista taitaakin olla ihan vain vuosien saatossa kertynyttä likaa. 

Sitten muistin, että minullahan taitaa edelleen olla jossakin kaapissa metalliesineiden puhdistukseen tarkoitettua vahaa. Joten kipaisin hakemaan sen ja aloin kokeeksi hangata sillä yhtä vedintä. Halleluja ja heureka! Sehän toimi. Joten käsittelin ne kaikki sillä vahalla ja vetimistä tuli lähestulkoon kuin uudet.

 

Harmaa sävy kaapin ovissa sopii loistavasti yhteen messinkisten vetimien kanssa.

 Arvosta omaa työtäsi

 

Vaikka näiden pienien remonttieni suhteen en aina olekaan niin kauhean tarkka kaikkien asioiden suhteen, esimerkiksi värivalinnat ovat usein juuri sen tulosta, että mitä sillä hetkellä sattuu olemaan kaapissa tai varastossa, niin joistakin asoista pidän kuitenkin kiinni. Maali kannattaa valita aina sen maalattavan pinnan mukaan eli seiniin seinämaalia, kalusteisiin kalustemaalia, lattiaan lattiamaalia jne. Maalauskohteeni ovat usein kohtalaisen pieniä, mutta arvostan kuitenkin omaa työtäni sen verran, että haluan pintojen kestävän aikaa ja kulutusta. Ei ole mitään järkeä sutia kaapinoviin seinämaalia ja todeta seuraavan kerran niitä pyyhkiessä, että maali lähtee irti ja saman homman joutuu tekemään uudestaan.

 

 

Valon ja värin symbioosi

 

Valaistus ja valo-olosuhteet yleensä ovat aivan merkittävässä osassa kun puhutaan väreistä ja sävyistä, sillä ei ole väriä ilman valoa. Tämä on kuitenkin niin laaja aihe, etten mene siihen nyt enää tämän projektin osalta. Jonkin seuraavan remontti aiheisen postaukseni yhteydessä siitä voisi kylläkin sanasen sanoa. Valkoista sävyä pidetään sisustuksessa vaikeana valita ja sitä se usein onkin. Harmaa ei juuri jää valkoisesta tässä suhteessa jälkeen. Koska aulassa on vaikea valo-olosuhde, niin värien sävyt näissä kaapeissa näyttävät kuvissa hieman erilaisilta ja niin se ihan livenäkin on. Minua asia ei häiritse. Pienet sävyerot tuovat vain luonnollista ja kiinnostavaa vaihtelua tilaan. 

Kaikenkaikkiaan olen projektiini todella tyytyväinen. Ovet sopivat kyseiseen tilaan ja näyttävät noin sata kertaa paremmilta kuin aikaisemmin.