Kivikarilla

Joskus vaan tulee ihmeellisiä päähänpistoja eikä ne suostu menemään pois sitten millään. Suklaa on monelle vastustamaton herkku mutta ei yleensä minulle. Suklaakakku tai muu suklaasta valmistettu leivonnainen toki kyllä maistuu tällaiselle herkkusuulle kuten minä, mutta harvemmin tulee sellaista varsinaista suklaan himoa kuitenkaan. Nyt tosin kävi niin. Yksi ilta sain jostain päähäni, että olisipa ihanaa tehdä oikein kunnon tuhti ja mehevä suklaakakku vaikkapa jouluksi. Yritin työntää ajatuksen syrjään, sillä näitä mielitekoja nyt välillä vaan tulee ja menee. Tällä kertaa se ajatus ei vaan suostunutkaan menemään tiehensä.    Tumma- vai vaalea suklaa?   Suklaaleivonnaisten valmistuksessa käytetään yleensä tummaa suklaata tai kaakaojauhetta ja tähän on syynsä. Sillä saadaan leipomukseen kunnolla suklaan makua ilman, että sokerin määrä, ja samalla siis makeus, nousee pilviin. Minä sitten taas en välitä tummasta suklaasta ollenkaan, joten kovin suklaisia leivonnaisia tulee tehtyä harvemmin

Käytin gouache eli suomennettuna ihan guassi, värejä ensimmäisen kerran neljä tai viisi vuotta sitten, kun opiskeluaikoina teimme niillä harjoitustyönä abstraktin maalauksen. Sitä ennen en ollut koskaan näistä väreistä kuullutkaan. Muistan silloin ajatelleeni, että onpa mahtavat värit, täytyykin käyttää näitä myös kotona, mutta niin vain ne ovat jääneet piirongin laatikon pohjalle lojumaan. Syy tähän on luultavasti osittain myös se, että gouache värejä käytetään samalla tavalla kuin vesivärejä ja niiden käyttöä arastelin pitkään. Ensimmäiset vesivärityöni pienen harjoittelun ja itseni tsemppaamisen jälkeen tein nyt syksyllä.      Mitä gouache värit ovat?   Guassi värit ovat vähän kuin vesivärit, mutta peittävämpiä. Niiden valmistuksessa käytetään mm. karkeampaa värijauhetta sekä jotakin täyteainetta, esimerkiksi liitujauhoa. Toisin kuin vesiväreillä, niin juuri sen peittävyytensä ansiosta, näillä voi työskennellä tummasta vaaleaan eli maalata vaaleammalla maalilla kuivuneen tummemman

Alakerran aula/eteistila on ollut lähestulkoon koko ajan jonkinlaisen muutoksen alla aina siitä lähtien kun muutin tänne Kivikarille aikalailla tasan kaksi vuotta sitten. Monenlaista hommaa siinä on kyllä ollutkin: sinapinkeltaiset tiiliseinät on maalattu vaaleiksi, öljyläikkien koristama betonilattia harmaaksi, ruskea puuportaikko kunnostettu turvallisemmaksi jne. Aina välillä olen käynyt siellä jotakin kohtaa sutaisemassa pensselillä tai tekemässä muuta pientä ehostusta. Hiljaa hyvä tulee, tai no, ainakin pikkuisen parempi.    Varsinainen sillisalaatti   Tällä kertaa sain viimeinkin aikaiseksi kyseisen tilan väliovien maalauksen. Oviaukkojen kynnykset ja ovenpielet maalasin jo aikaisemmin, joten seuraavana vuorossa olivat itse ovet. Tällä hetkellä yksi asumisen trendeistä on se, että halutaan isoja ja avaria tiloja ilman erillisiä huoneita ja väliovia. Tässä on tottakai omat hyvät puolensa, se on selvä ja itsekin pidän niistä. Tosin on siinä samalla myös muutama sellainen seikka mitä

Kun ihmisiltä kysyy, että mikä heillä kotona on eniten muutosta kaipaava tila, niin usein vastaus on eteinen. Se ei ole mikään ihme, sillä meillä Suomessa eteinen on usein kohtalaisen pieni tila, jonne tarvitsisi saada varsinkin talviaikaan mahtumaan aika lailla päällysvaatetta ja tavaraa. Ongelmaksi koetaan lähestulkoon aina tilan ahtaus, säilytystilan puute ja valaistus.      Sisälle lämpimään Meidän talossa on kaksi eteistä: toinen vähemmän käytetty alakerrassa ja ns. pääeteinen yläkerrassa. Pääeteisenä toimii kuisti, joka onkin ihan luonnollinen valinta ulkovarusteiden säilytykseen kevät/kesä aikana. Vanhassa talossa saa tottua siihen, että näin syksyllä ja varsinkin talvella jotkin tilat nyt vain ovat kylmempiä kuin toiset. Sen verran vilukissa olen kuitenkin, etten halua säilyttää takkiani ja kenkiäni tilassa, joka lämmityksen puutteen takia on talvella lähestulkoon yhtä kylmä kuin ulkovarasto. Kun kerran tykkään kylminä kuukausina raahata päällysvaatteet sisälle lämpimään, niin