Tilapäinen eteinen

Kun ihmisiltä kysyy, että mikä heillä kotona on eniten muutosta kaipaava tila, niin usein vastaus on eteinen. Se ei ole mikään ihme, sillä meillä Suomessa eteinen on usein kohtalaisen pieni tila, jonne tarvitsisi saada varsinkin talviaikaan mahtumaan aika lailla päällysvaatetta ja tavaraa. Ongelmaksi koetaan lähestulkoon aina tilan ahtaus, säilytystilan puute ja valaistus. 

 

 Sisälle lämpimään

Meidän talossa on kaksi eteistä: toinen vähemmän käytetty alakerrassa ja ns. pääeteinen yläkerrassa. Pääeteisenä toimii kuisti, joka onkin ihan luonnollinen valinta ulkovarusteiden säilytykseen kevät/kesä aikana. Vanhassa talossa saa tottua siihen, että näin syksyllä ja varsinkin talvella jotkin tilat nyt vain ovat kylmempiä kuin toiset. Sen verran vilukissa olen kuitenkin, etten halua säilyttää takkiani ja kenkiäni tilassa, joka lämmityksen puutteen takia on talvella lähestulkoon yhtä kylmä kuin ulkovarasto.

Kun kerran tykkään kylminä kuukausina raahata päällysvaatteet sisälle lämpimään, niin joku paikkahan niille on sitten oltava. En ole aikaisemin tähän asiaan kuitenkaan kiinnittänyt sen enempää huomiota, vaan ripustanut takit sun muut siihen mihin ne on ylipäätään saanut laitettua. 

 

"Talvieteinen" ennen muutosta. Ahtaus alkoi ahdistaa.

Tungosta ovensuussa

Pienenä naulakkona on toiminut vanha keittiöpyyheteline. No naulakko kuin naulakko. Laitoin sen automaattisesti samaan paikkaan kuin missä oli aikaisemminkin ollut edellisen asukkaan naulakko eli seinustalle heti kuistin oven jälkeen. Naulakkoon mahtuu viisi takkia, tosin hyvin tiukkaan ahdettuna ja pienen hyllytason päälle juuri ja juuri kahdet hanskat sekä pipot.

Ystäväni piipahti kylässä jokin aika sitten ja siinä kun hän yritti saada pikkuruiseen naulakkooni mahtumaan takin, toppahousut, pipon, kaulaliinan, hanskat ja pari kassia, niin tajusin viimein miten epäkäytännöllinen systeemini oli. Ensinnäkin paikkoja tavaroille on liian vähän ja toisekseen naulakon paikka on ihan väärä. Jos näin syksyllä käytetyt vaatteet aiheuttavat jo melkoisen sumpun heti ovensuuhun, niin kuinka kauhean ahdas oven edusta on toppatakkien kanssa talvella. Eihän ovesta mahdu kukaan edes tulemaan sisään kun vastassa on valtaisa vaatevuori.

 

Yövalo vessan oven vieressä oli toki tarpeellinen, mutta tämä siirrettiin muualle ja korvattiin pienemmällä.

Jokin parempi systeemi oli siis keksittävä. Pienen lisähaasteen tilanteeseen toi se, etten sinä päivänä kun ajatuksen muutoksesta sain, voinut lähteä kaupoille etsimään uusia ja moderneja eteissäilytys ratkaisuja ja kukkarokin loisti tyhjyyttään, joten niillä korteilla oli pelattava, mitä sattui olemaan.

Mikäli eteisen olisi ollut tarkoitus olla pysyvä ratkaisu, niin sitten sen suunnitteluun olisi ollut hyvä käyttää kunnolla aikaa: mitä tilassa oikeastaan tarvitsee säilyttää, kuinka paljon tilaa millekin tavaralle tarvitaan, toimiiko tilassa paremmin leveä hattuhylly vai pystynaulakko, ripustetaanko takit vierekkäin henkariin vai erillisiin koukkuihin sinne tänne jne. Eteisen suunnittelu kannattaa siis aloittaa aina tarpeesta.

 

Tähän olisi voinut ostaa kauniimmatkin vaatekoukut, mutta nämä sattuivat olemaan valmiina eli olivat ilmaiset ja loppujen lopuksi niihin saa ripustettua vaikka 12 takkia tai muuta tavaraa.

 

Meillä tarve on kuitenkin kohtalaisen vähäinen, sillä esillä pidetään vain ne vaatteet ja tavarat mitä päivittäin tarvitaan, muiden tavaroiden säilytys on alakerrassa. Koska eteisen on tosiaan tarkoitus olla tilapäinen ratkaisu, niin en halunnut mitään isoa ja raskasta hattutelinettä tai kaapistoa tähän. Kaappien hyvä puoli on tietysti säilytyksen lisäksi se, että tavarat saa katseilta piiloon.

Mistäpä siis aloittaa?

Koska sisäpuolella talossa ei enää erillistä eteistilaa täällä yläkerrassa ole, niin pienellä toimenpiteellä loin vaikutelman sellaisesta. Nappasin isohkosta ruokasalista osan eteiskäyttöön ihan vain siirtämällä piirongin/senkin poikittain "eteisen" ja ruokasalin väliin. Yhdellä huonekalulla sain näin tavallaan rajattua yhdestä tilasta kaksi. Senkistä on hyötyä muutenkin: siihen saa näppärästi laskettua tavaroita käsistään ennen takin riisumista.

Jonkinlainen tuoli on myös eteisessä kiva olla

Jos haluaa vielä korostaa tätä tilajakoa, niin yksi hyvä keino siihen on maalata seinä tai seinät jollakin eri värillä kuin mitä muualla huoneessa on. Se saa uuden tilan tuntumaan heti omaltaan. Koska meillä tämä eteisjärjestely on tilapäinen, niin en katsonut maalaamista tarpeelliseksi vaikka en pidäkään seinän maalaamista varsinaisesti mitenkään isona hommana.

Mietin jonkinaikaa, että laitetaanko seinälle hylly vai jonkinlainen korisysteemi, mutta päädyin sitten hyllyyn koska hanskoja ei ole kuitenkaan monia. Pienet korit tuohon voisi kyllä vielä hanskoille virkata.

 

Pieneksi käynyt naulakko sai siis lähteä, joten seuraavaksi piti keksiä, että mihin ne takit nyt sitten ripustettaisiin. Meillä on vessan oven vieressä pieni nurkkaus jossa on ollut vain yksi kaluste ja sen päällä aiv pullosta kausivaloilla tuunattu yövalo. Tämä valo on kylläkin ollut ihan tarpeen, mutta nyt se sai siirtyä toiseeen paikkaan. Kipaisin alakerran varastoon katsomaan josko sieltä löytyisi jotakin tilapäiseen eteiseen hyödynnettävää ja löysinkin kaksi metallista vaatekoukkua ja pienen lasisen seinähyllyn. 

Siirtelin hieman tavaroita paikasta toiseen, vaihdoin peilin paikkaa, ruuvasin vaatekoukut paikoilleen ja asensin hyllyn seinälle. Hylly olisi suoraan sanottuna saanut olla jotakin muuta materiaalia kuin lasia, mutta voihan sen sitten myöhemmin vaihtaa mikäli materiaali alkaa harmittamaan. Hyllyn päälle on tarkoitus vielä virkata pari pientä koria jotta pipot ja hanskat pysyvät paremmin, mutta muuten sanoisin, että aika pienellä sain tarpeeseen soveltuvan ja käytännöllisemmän tilan.

Isommasta huoneesta talvieteiseksi lohkaistu tila. Käytännössä pian huomaa, että toimiiko niin kuin olin ajatellut.

 

Kevääseen on vielä ikuisuus aikaa, mutta sitten kun ulkovaatteet sietää taas kuistilla säilyttää, niin äkkiäkös tämän tilapäisen eteisen purkaa. Ja toisaalta, haittaako sekään jos kesällä seinällä on hylly ja pari vaatekoukkua. Ei minua ainakaan.