Kivikarilla

Kivikari rakennettiin aikoinaan liiketoimintaa varten, ei asumis käyttöön. Tästä syystä johtuen talo on monilta osin hieman erilainen kuin vaikkapa rintamamiestalot, joita rakennettiin suunnilleen samoihin aikoihin.  Koska rakennuksessa toimi alkujaan mm. kauppa ja leipomo, niin koko talo on jotenkin väärin päin. Eteinen eli veranta on tielle päin, jotta asiakkaiden oli helppo astua suoraan kauppaan sisälle. Takapihan puolella sen sijaan on isompi piha, jossa tavaraa tuovat autot pääsivät vaivatta kulkemaan. Nykypäivänä tämä tarkoittaa sitä, että meille autolla kylään tulevat ihmiset astuvat sisälle alakerran kellaritilojen kautta.    Eteinen - ei mikään turha tila   Eteinen on siitä merkityksellinen tila, että se muodostaa ensivaikutelman koko asunnosta. Joten se tilanne, että meille saapuvat vieraat astuvat taloon sisälle tultuaan suoraa kellariin, ei ole mitenkään ihanteellinen. Tähän asti meillä on kulkemiseen käytetty eniten kuitenkin etuovea ja aika harvoin tätä alakerran sisäänt

On se kevät vaan melkoinen veijari. Tai diiva, miten vain. Ensin annetaan toivoa, joka viedään nopeasti pois. Sitten annetaan jo isommalla kädellä aurinkoa ja hitusen lämpöä, kunnes isketään kunnon lumipyryllä vasten kasvoja, ihan kirjaimellisesti. Varsin leikkisä ja omasta mielestään taatusti kovinkin hauska tappaus tämä kevät. Voi olla, että kuvittelen vain, mutta minusta tämä talvi oli jotenkin erityisen pitkä ja varsin perinteisen talvinen myös. Yhtään ei jaksaisi lumihommia enää. Joka vuosi odotan kevättä aina todella paljon, mutta varsinkin nyt jotenkin erityisesti.     Sinivuokot hangen alla   Minulla on tapana tehdä sellaisia katselmus reissuja puutarhassa tasaisin väliajoin aina kevään ensi säteistä talven tuloon saakka, jotta mikään tärkeä ei menisi ohi ja jäisi huomaamatta. Meillä ensimmäisten kevätkukkien joukkoon kuuluu sinivuokot, joita ei vielä tietenkään näkynyt. Pidän niistä sen verran paljon, että päätin ottaa varaslähdön ja maalata niitä itse. Otin kuvia työn edistym