Kivikarilla

Maalaamalla saa edullisesti ja kohtuu helpolla uutta ilmettä kotiin. Olen vuosien saatossa maalannut vähän sitä sun tätä: seiniä, kattoja, huonekaluja, kiinteitä kaapistoja ja lukemattoman määärän pienesineitä. Yleensä syy esineen maalaamiselle löytyy väristä. Se on joko väärä tai sitten pintakäsittely puuttuu kokonaan. Tällä kertaa syy oli ihan vain siistiminen, sillä oikeastaan tykkäsin näistä vanhoista puujakkaroista vihreinäkin.     Jakkarat ovat toimittaneet kukkatelineen virkaa ja siinä käytössä ne tulevat jatkossakin olemaan. Nämä kaksi puujakkaraa olivat talossa valmiina kun muutin tänne ja heti oli selvää, että ne myös jäisivät käyttöön. Vihreä väri sekä selkeästi kulunut ja naarmuuntunut pinta ovat vain plussaa sillä pidän vanhoista tavaroista. Vanhoissa tavaroissa on mielestäni luonnetta sekä tietynlaista arvokkuutta ja voin hyvin kuvitella, mitä mielenkiintoisia tarinoita ne voisivatkaan kertoa mikäli osaisivat puhua.      1954   Nämä jakkarat ovat paikallisen koululaisen,

Viime kesä oli ensimmmäinen kesäni täällä Kivikarilla. Keväällä katsoin, että huvimajan takana oli selvästi jokin herukkapensas, mutta en osannut siinä kohtaa vielä päätellä, että minkä värinen sellainen. Sitten kun lehdet ilmestyivät, niin pienen nuuskutuksen jälkeen totesin, että kyseessä ei ole ainakaan mustaviinimarjapensas, siinä kun on selvästi oma tuoksunsa. Koska pensas oli selkeästi vanha, niin päättelin, että tuskin se oli valko- tai viherherukkakaan. Vaaleanpunaisiakin taitaa nykyään olla saatavilla.      Sadonkorjuu   Kyseinen viinimarjapensas oli vuosia ollut hoitoa vailla, joten en yhtään yllättynyt kun sato jäi ensimmäisenä vuonna niukaksi. Tosin silloin oli myös aika kuuma kesä, joten syytä voi olla siinäkin. Syksyllä annoin sille syyslannoitetta ja nyt keväällä leikkasin muutaman kuivan oksan pois. Tänä vuonna kesäkin on toki ollut erilainen, mutta satoa tuli jo paremmin.  Poimin lähes ämpärillisen marjoja samalla miettien, että mihin niitä oikein käyttäisin. Vispipuur

Vesivärit ovat minulle taiteen tekemisen välineinä ihan uusi tuttavuus. Akvarellimaalauksissa minusta hienoimpia asioita ovat hentous, läpikuultavuus, herkkyys ja sitä myöten myös kauneus. Olen tottunut työskentelemään öljyväreillä ja vaikka ne taipuvat lähestukoon mihin vain, niin samanlaista läpikuultavuutta niillä ei aikaiseksi saa. Akvarellit ovat jotenkin ihan oma maailmansa, joka on samaan aikaan sekä kiehtova että ärsyttävä.    Opasta vailla   Tuossa jokin aika sitten etsin paikallisesta kirjastosta hyvää ja selkeää opasta vesiväritöihin. Pian huomasin, että hyvän ja selkeän ohjekirjan sijaan aloin toivoa löytäväni nyt edes jonkun aihetta käsittelevän teoksen. Ystävällinen kirjastovirkailija muisteli, että jostain lähiseudun kirjastosta taidettiin juuri poistaa valikoimasta muutama akvarellimaalauksen opaskirja ja lupasi katsoa löytyisikö niitä vielä jostakin. Kun parin viiikon kuluttua asioin kirjastossa uudestaan, niin sinne oli tosiaan ilmestynyt kaksi akvarellimaalausta käsi

Keittiön ovi ei pysy kokonaan auki vaan tuppaa pikkasen valumaan takaisin päin aina kun sen avaa. Tämä on ihan normaalia vanhassa talossa, jossa mikään ei ole suorassa. Jossain vaiheessa huomasin, että aina ohi mennessäni työnsin ovea takaisin päin. Pikku asia, mutta joskus pienet asiat alkavat ajan saatossa harmittamaan. Voihan olla, että isohkon ovistopparin laittaminen sellaisen oven eteen, joka melkein pysyy seinässä kiinni kuitenkin, on hätävarjelun liioittelua. Pieni paperituppo olisi varmastikin ajanut saman asian.    Idean etsimistä   Kun saa kerrankin yhdistettyä sekä tarpeen, että tekemisen niin pitäähän siihen tarttua. Katselin netistä ideoita siihen, että minkälaisen ovistopparin tekisin. Kaikenlaisia kivoja ideoita löytyi, oli muun muassa virkattuja-, ommeltuja- ja betonisia stoppareita sekä maalattuja kiviä. Tykkään kovasti maalata kaikenlaista: tauluja, seiniä, huonekaluja ja myös kiviä, joten ensin ajattelin tätä kivi vaihtoehtoa. Mutta sitten näin kuvan aivan ihastutt