Kissa ovistopparina

Keittiön ovi ei pysy kokonaan auki vaan tuppaa pikkasen valumaan takaisin päin aina kun sen avaa. Tämä on ihan normaalia vanhassa talossa, jossa mikään ei ole suorassa. Jossain vaiheessa huomasin, että aina ohi mennessäni työnsin ovea takaisin päin. Pikku asia, mutta joskus pienet asiat alkavat ajan saatossa harmittamaan. Voihan olla, että isohkon ovistopparin laittaminen sellaisen oven eteen, joka melkein pysyy seinässä kiinni kuitenkin, on hätävarjelun liioittelua. Pieni paperituppo olisi varmastikin ajanut saman asian.

 

 Idean etsimistä

 

Kun saa kerrankin yhdistettyä sekä tarpeen, että tekemisen niin pitäähän siihen tarttua. Katselin netistä ideoita siihen, että minkälaisen ovistopparin tekisin. Kaikenlaisia kivoja ideoita löytyi, oli muun muassa virkattuja-, ommeltuja- ja betonisia stoppareita sekä maalattuja kiviä. Tykkään kovasti maalata kaikenlaista: tauluja, seiniä, huonekaluja ja myös kiviä, joten ensin ajattelin tätä kivi vaihtoehtoa. Mutta sitten näin kuvan aivan ihastuttavasta virkatusta kissasta ja päätin yrittää samaa ideaa. Näin se yleensäkin minulla menee: näen toisten tekemiä ihania ja taidokkaita käsitöitä ja haluan kokeilla saisinko itse aikaiseksi mitään sitä edes etäisesti muistuttavaa.

 

Virkkasin pohjasta noin sentin verran isomman kuin mitä kivi on jotta kiven saa hyvin mahtumaan vartalo osaan ja osat on helpompi ommella toisiinsa kiinni

Puro batik

 

Ihan samanlaista en kuitenkaan koskaan halua tehdä vaan niistä tulee aina enemmän tai vähemmän oman näköisiä ja hyvä niin. Varastan siis vain idean, jos se nyt mitään tai ketään lohduttaa. Minulla on ollut varastossa jo vuosia pari kerää Novitan puro batik lankaa mutta en ole oikein löytänyt sille käyttöä. Lanka on sata prosenttista akryylia. Akryyli lanka ei kuulu suosikkeihini mutta sen kanssa on kuitenkin sama juttu kuin muidenkin tavaroiden: eihän sitä nyt voi poiskaan heittää. Joten oikein ilostuin kun tajusin, että nythän saan sen tähän työhön käytettyä.

 

Nenään ja korviin käytin lisäksi vaaleanpunaista puuvillalankaa

Kissan kasaaminen

 

Kissan, ja ehkä minunkin, helpotukseksi lanka sattui olemaan ruskean kirjavaa eikä esimerkiksi sinistä. Kisuli olisi silloin tarvinnut lämpimän peiton harteilleen ja näyttänyt siitä huolimatta aivan  jääkalikalta. Lisäksi olisin luultavasti tuntenut jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että sillä on aina kylmä. Nyt siitä tuli kivan raidallinen. 

Vartalon ja pään olisi pystynyt virkkaamaan yhtenä kappaleenakin mutta koska erillisiä osia tulisi kuitenkin useampia niin siinä sen pään ompeleminen erikseen menisi kun muidenkin osien. Tein siis vartalon, pään, hännän, korvat ja etutassut erikseen ja ompelin ne myöhemmin yhteen. Takajalat jätin tekemättä vaikka aika hauskat nekin olisivat olleet. Kyseessä on kuitenkin ensisijaisesti ovistoppari joten se olisi käytännöllisempi ilman niitä.

 

Kun olin saanut kursittua kissan kokoon niin täytin sen pään ja vartalon vanulla. Tassut ja hännän täytin ennen ompelua. Täytteenä voisi käyttää muitakin materiaaleja mutta koska minulla oli roskikseen menossa vanha, käytössä lättääntynyt koristetyyny, niin päätin hyödyntää sen täytettä. Viimeiseksi ennen kuin ompelisin vartalon kiinni pohja kappaleeseen, niin sujautin alimmaiseksi sopivan kokoisen kiven painoksi.

 

Mitään ohjetta minulla ei siis tähän ollut eli ihan mutu tuntumalla mentiiin. Aika hauska siitä kuitenkin tuli ja ihan kohtalaisesti kissan näköinenkin. Ja pääasia on, että nyt se ovi pysyy kiltisti paikoillaan.