Keittiön yläkaappien päällystäminen Dc-fixillä

Keittiö on ollut aika ajoin jonkinlaisen pienen muutoksen kourissa aina siitä lähtien kun muutin tänne Kivikarille reilu kaksi vuotta sitten. Se kertoo ehkä siitä, että olen ollut siihen sen verran tyytyväinen, ettei heti ollut tarvetta tehdä mitään suurempaa muutosta, mutta kuitenkin samalla osittain myös tyytymätön, koska keittiön ilmeen muuttaminen jotenkin on ollut mukana ajatuksissa koko tämän ajan. Ehkä koko tilan laittaminen uusiski on myös sen verran iso projekti, ettei siihen ihan ensimmäisenä jaksaisi ryhtyä, vaan teen mielummin pienissä osissa. Niin tälläkin kertaa.

 

 

 Silmien pyörittelyä ja päivittelyä

 

Kuten tätä blogiani seuranneet tietävätkin, niin meillähän kaikki tehdään mahdollisimman pienellä budjetilla. Tunnustan ihan itsekin, että monet todelliset remontoinnin asiantuntijat ja ammattilaiset saisivat taatusti jonkinlaisen kohtauksen mikäli tietäisivät minkälaisilla konsteilla täällä paikkoja kohennellaan. 

Olen vuosien saatossa opetellut jos jonkinlaisia remontointi taitoja, mutta edelleen olen ihan täysin harrrastelijan tasolla niiden kanssa. Mutta en kirjoitakaan tätä blogia ammattilaisille tai niille, joilla on varaa teetättää remontit ammattilaisilla, eikä minun DIY juttuni heitä kiinnostaisikaan, vaan sellaisille kuin itsekin olen: ihmisille, jotka tykkää muuttaa kotinsa ilmettä ja lisätä käytännöllisyyttä huolimatta siitä, ettei suuriin remontteihin ja ammattilaisiin ole yksinkertaisesti varaa. Tosin silloin on aika itsestään selvää, ettei se oma vaatimustasokaan kauhean korkea voi olla.

 

 Muoti tulee ja muoti menee

 

Tietääkseni Kivikarin keittiö on remontoitu jossakin vaiheessa 80-lukua ja sen kyllä huomaa. Hassua tässä jutussa on se, vielä viitisen vuotta sitten tämä puinen, värillinen keittiö oli kauhistus, mutta tänä päivänä suorastaan jopa melkein trendikäs. Nyt puu on taas huippu suosittu sisustusmateriaali. Pitää vain odottaa vanhan keittiön kanssa sen 40 vuotta, että taas kelpaa. No eihän se nyt tietenkään ihan niin mene, sillä vaikka muoti kiertää ja tulee aina uudestaan, niin kuitenkin joka kerralla hiemen eri tavalla kuin aikaisemmin.

 

 

Eräs ystäväni jaksaa aina kauhistella keittiön ulkonäköä, sillä hän inhoaa puuta sisustuksessa. Minä taas pidän puusta materiaalina todella paljon, mutta sanotaanko nyt niin, että rajansa kaikella. Jos mitä tahansa materiaalia tai väriä on samassa tilassa vähän joka paikassa, niin minusta liika on liikaa, eikä se oikeastaan enää edes näytä hyvältä. 

Tällä hetkellä rakennetaan paljon puusta, mikä on ehdottomasti loistava asia, mutta usein huomaa, että myös sisätiloissa kaikki on puupinnoilla: katto on puuta, seinäpinnat puuta, lattia puuta jne. Siihen kun vielä lisää puun väriset kiinto- ja irtokalusteet, niin huh huh. Nämä ovat tietenkin täysin maku asioita. Jokainen saa ja jokaisen myös pitäisi minun mielestäni sisustaa juuri sillä tavalla miltä itsestään tuntuu hyvältä eikä seurata sitä, mitä nyt "kuuluu" tehdä. Haluaisin muutenkin nähdä enemmän persoonallisia ratkaisuja kodeissa ja sisustuksissa.

 

 Tuumasta toimeen

 

Hups, tulipas paasattua melkoisesti ennen kuin päästään varsinaiseen asiaa. Eli päätin siis taas tehdä keittiöön jonkin pienen uudistuksen. Olin jo pitkään halunnut kokeilla Dc-fixiä kaapin oviin ja nyt siihen tuli sellainen sopiva tilaisuus. Harkitsin kauan, että maalaanko vai päällystänkö osan ovista, mutta ajattelin, että mikäli nyt maalaan ne, niin niitä ei sitten enää takaisin samanlaisiksi saa. Päällystäminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta jo senkin takia, että mikäli myöhemmin tuntuu siltä, ettei ovista tullutkaan kivat, niin sitten vain sisustuskalvo pois ja taas voi tehdä jotain muuta.

 

Olin aikaisemmin maalannut vetimet spray maalilla, mutta pinnasta tulee niin ohut, että se käytössä kuluu nopeasti puhki. Nyt käytin erillistä metalli pinnoille siveltävää maalia.

 

Päällystin siis keittiön kaikki yläkaapit Valkoinen puu - nimisellä Dc-fixillä. Ihan ensimmäisen oven kohdalla homma ei lähtenyt sutjakasti sujumaan, mutta kun tajusin jutun juonen, niin ei se mikään järkyttävän kova homma ollutkaan. Vähän jännitin isoimman oven kanssa, että kuinkakohan käy, sillä jos lähdössä kalvo lähtee menemään vähän vinoon, niin loppu osassa ovea se heitto onkin sitten jo suurempi. Mikäli käyttää ihan yksiväristä kalvoa, niin eihän eroa huomaa kuin oven takapuolella, mutta kuviollisessa eron huomaa varmasti.

Ihan täydelliset ovista ei tullut, mutta puukuviointi kalvossa hieman hämää silmää. Ja ovien taakse ei sitten tarvitse sen suuremmin katsellakaan, onneksi. Meillä ovet on asennettu niin, ettei ovet peitä koko alaa vaan kaapiston reunat jää ovien välistä näkyviin. Aluksi ajattelin, että riittää kun päällystää ovet, mutta kyllä noi välit alkoivat haitata niin paljon, että nekin oli päällystettävä.

 

Päällystin myös tiskipöydän yläpuoliset kaapit.

 Vetimet viimeistelevät lopputuloksen

 

Vähän pelkäsin etukäteen, että mitä jos sisustuskalvo onkin kovin teennäisen ja muovisen näköinen, mutta ei se minusta ainakaan siltä näytä. Koska käytin puukuvioista kalvoa, niin päällystetyt ovet sopivat todella hyvin puukuvioisten alakaappien kanssa yhteen. Minusta lopputulos näyttää enemmänkin siltä kuin yläkaapit olisi vain maalattu valkoisiksi.

Uudet vetimet osivat tehneet kivan loppusilauksen, mutta A: ne ovat aika kalliit jos niitä tarvii paljon kuten tähän keittiöön, B: nykyiset vetimet ovat sen levyisiä, että olisin joutunut tilaamaan uudet erikseen jostakin erikoisliikkeestä ja C: miksi vaihtaa laadukkaat, mutta ei niin kivan väriset vetimmet huonompi laatuisiin. Koska vanhat vetimet ovat tukevat, laadukkaat ja metallia, niin maalasin ne metallimaalilla valkoisiksi.

 

Koko keittiö ei vetimien maalaamisella ja yläkaappien päällystämisellä uudeksi muutu, mutta kummasti se raikasti kokonaisuuden. Muutama rulla Dc-fixiä, purkin loppu maalia ja jokunen työtunti, niin taas on keittiö hitusen edellistä versiotaan parempi.