Vesivärimaalauksia

Vesivärit ovat minulle taiteen tekemisen välineinä ihan uusi tuttavuus. Akvarellimaalauksissa minusta hienoimpia asioita ovat hentous, läpikuultavuus, herkkyys ja sitä myöten myös kauneus. Olen tottunut työskentelemään öljyväreillä ja vaikka ne taipuvat lähestukoon mihin vain, niin samanlaista läpikuultavuutta niillä ei aikaiseksi saa. Akvarellit ovat jotenkin ihan oma maailmansa, joka on samaan aikaan sekä kiehtova että ärsyttävä.

 

 Opasta vailla

 

Tuossa jokin aika sitten etsin paikallisesta kirjastosta hyvää ja selkeää opasta vesiväritöihin. Pian huomasin, että hyvän ja selkeän ohjekirjan sijaan aloin toivoa löytäväni nyt edes jonkun aihetta käsittelevän teoksen. Ystävällinen kirjastovirkailija muisteli, että jostain lähiseudun kirjastosta taidettiin juuri poistaa valikoimasta muutama akvarellimaalauksen opaskirja ja lupasi katsoa löytyisikö niitä vielä jostakin. Kun parin viiikon kuluttua asioin kirjastossa uudestaan, niin sinne oli tosiaan ilmestynyt kaksi akvarellimaalausta käsittelevää kirjaa. Lainasin ne tietenkin heti.

 

Kadonnut sininen

Kuvista ja mukamas selkeistä ohjeista innostuneena ajattelin itsekin kokeilla mitä saisin aikaiseksi. Kun noin puolisen vuotta sitten ostin itselleni vesivärituubi pakkauksen, muutaman siveltimen ja vesiväritöihin sopivaa paperia, niin huomasin pettymyksekseni, että paketissa oli kaksi mustaa tuubia mutta ei ollenkaan sinistä. No hö! Jollain tai jossain oli moka käynyt ja minä sain pärjätä ilman minkään sortin sinistä. 

Ihan ne ensimmäiset harjoittelu työt sain kuitenkin tehtyä ilman sinistäkin, mutta nyt kun halusin harjoitella nimenomaan vesi aiheisia töitä, niin pikkasen hankalaa niitä olisi ilman sinistä tehdä. Joten seuraavalla kauppa reissulla kävin hakemassa uuden pakkauksen värejä. Tällä kertaa otin erilaisen paketin, sellaisen josta näin kannen läpi, että ainakin yksi sininen löytyi.

 

Se yksikin on tietysti parempi kun ei yhtään, mutta kyllä minusta tällaisissa useampia värejä sisältävissä pakkauksissa kaikkia perusvärejä saisi olla kaksi kappaletta, eri sävyisiä siis. Mikäli innnostun enemmänkin näillä vesiväreillä maalailemaan, niin pitääpä hankkia niitä yksittäisiä värinappeja, niistä saa ainakin itseään miellyttävän paletin. Mutta siihen asti näillä nykyisillä mennään.

 

Vaikea vesi

 

Vesi on maalauksen aiheena tai sen osana ollut minulle aina jostain syystä hankala. En itsekään osaa sanoa miksi mutta ehkä se liittyy siihen, että vesi on niin elävä ja vivahteikas. Sen kuulautta ja läpinäkyvyyttä on vaikea saavuttaa paksuilla ja peittävillä väreillä. Tässä kohtaa muistutan jo itsekin itseäni, että mitenkäs sitten esimerkiksi vaikkapa merta on tauluissa osattu hienosti kuvata jo vuosisatoja. No jaa, ehkä tämä hankaluus on vain oman pääni sisällä. Tai taidon puutetta.

Tein peräjälkeen kolme erilaista vesi aiheista maalausta kokeillakseni värin käyttäytymistä kuivalla paperilla versus märällä paperilla. Vesivärien ihanuus on se miten ennakoimattomia ja eläväisiä ne ovat ja samalla kyseinen ominaisuus on aivan super ärsyttävää. Sanoinkin parin työn jälkeen eräälle ystävälleni, että minä en jukoliste leiki niiden kanssa enää samalla hiekkalaatikolla koska ne ei yhtään tottele mua! Vaikeasti hallittavia mutta samalla juuri sen takia kiehtovia.

 Seuraavaan treeniin

 

Katselen ja valokuvaan ehkä kaikista mieluiten maisemia. Jonkun mielestä kenties tylsää mutta minä tykkään. Vesi on elementtinä jotenkin niin rauhoittava ja samalla virkistävä. Adjektiiveistä ei taida olla pulaa tässä yhteydessä. Mutta hyvänä kakkosena tulee peltomaisema. Joten kokeilin tehdä vertailun vuoksi yhden sellaisenkin maalauksen. Sen tekeminen viimeistään paljasti sen mikä on minulle vesiväreissä toistaiseksi kaikista haastavinta: pitäisi muistaa jättää joitakin kohtia myös maalaamatta. Koitanpa muistaa harjoitella tätä sitten ensi kerralla.