Gouache värit

Käytin gouache eli suomennettuna ihan guassi, värejä ensimmäisen kerran neljä tai viisi vuotta sitten, kun opiskeluaikoina teimme niillä harjoitustyönä abstraktin maalauksen. Sitä ennen en ollut koskaan näistä väreistä kuullutkaan. Muistan silloin ajatelleeni, että onpa mahtavat värit, täytyykin käyttää näitä myös kotona, mutta niin vain ne ovat jääneet piirongin laatikon pohjalle lojumaan. Syy tähän on luultavasti osittain myös se, että gouache värejä käytetään samalla tavalla kuin vesivärejä ja niiden käyttöä arastelin pitkään. Ensimmäiset vesivärityöni pienen harjoittelun ja itseni tsemppaamisen jälkeen tein nyt syksyllä.

 

 

 Mitä gouache värit ovat?

 

Guassi värit ovat vähän kuin vesivärit, mutta peittävämpiä. Niiden valmistuksessa käytetään mm. karkeampaa värijauhetta sekä jotakin täyteainetta, esimerkiksi liitujauhoa. Toisin kuin vesiväreillä, niin juuri sen peittävyytensä ansiosta, näillä voi työskennellä tummasta vaaleaan eli maalata vaaleammalla maalilla kuivuneen tummemman sävyn päälle. Kuivuttuaan guassi väreillä maalatun työn pinta on matta. Niillä voi maalata myös värilliselle paperille ja pahville, eikä välineilläkään ole niin suurta merkitystä kuin vesivärien kanssa työskenneltäessä.

 

 Kokeilemalla selviää moni asia

 

Tykkään taiteen alalla kokeilla toisinaan vähän kaikenlaista. Vaikka guassi väreillä yleensä maalataankin lähinnä paperille, niin päätin kokeilla, että miten ne mahtavat käyttäytyä jos sudin niitä tällaisen valmiin taulupohjan päälle. En oikein usko, että vesiväreillä sentään tällainen kokeilu onnistuisi (vaikka mistäs sitä ikinä tietää, pitääkin kokeilla!), mutta koska nämä ovat mattapintaisia, eli tarttuvuuden olettaisi olevan parempi, niin ajattelin testata.

Pieni yllätys oli se, miten läpikuultavaa jälkeä niillä sai aikaiseksi, vaikka se ei oikeastaan ollutkaan aluksi tarkoituksena. Sen vuosia sitten tehdyn harjoitusmaalauksen takia odotin kyllä jotakin muuta, sillä silloin oikeastaan ihastuinkin juuri näiden värien värikylläisyyteen sekä mattaan pintaan. Tosin nythän pohja oli ihan erilainen kuin silloin aikaisemmin. Tottakai väri tarttuu paremmin pehmeälle paperille kuin tällaiselle liukkaalle, käsitellylle kankaalle.

 

Hahmottelin aihetta etukäteen sekä lyijykynällä, että pensselillä ja ohuella maalilla piirtämällä.

  Ohennettuna vai suoraan tuubista?

 

Samoin kuin vesiväreillä työskenneltäessä, niin iso vaikutus oli veden määrällä. Huomasin, että vettä ei kuitenkaan kannattanut käyttää yhtä reippaalla kädellä kuin vesivärien kanssa, sillä tämä valmispohja ei tietenkään ime kosteutta, vaan maali tuppaa helposti valumaan. Kun vettä käytti maltillisesti, niin maalin tarttuvuus oli kuitenkin hyvä ja kuivuminen nopeaa. Työ etenee siis hyvää tahtia kun ei tarvitse erikseen odotella kuivumista.

 

Hahmottelun jälkeen lähdin lisäämään väriä vähitellen. Ensin taustaan, sitten kuvan elementteihin.

 

Vaikka näiden värien kohdalla puhutaankin peittävyydestä, niin sen huomasin, että kun niiden kanssa maalaa ohuelti, niin lyijykynällä tekemäni hahmotelmat jäivät maalin alta näkyviin. Laitoin valkoista väriä suoraan tuubista lyijykynällä piirtämäni viivan päälle, mutta jälki näkyi silti läpi. Luultavasti peittokyky on ohentamattomalla maalilla parempi kuin esimerkiksi vesiväreillä mutta vain tummemmissa sävyissä. En ainakaan muista, että siinä aikoinaan maalatussa työssä mitään rajoja olisi jäänyt näkyviin. Eli toisin sanoen, mikäli aikoo maalata vaaleilla väreillä, niin kannattaa tehdä hahmotelma sudilla ja hyvin ohuella maalilla, ei lyijykynällä.

 

Lopuksi tein yksityiskohdat. Mikäli työn olisi tarkoitus kuvastaa talvimaisemaa illemmalla, niin lopuksi lisättäisiin vielä esimerkiksi varjokohdat.

Alkuperäinen ajatukseni ennen työn aloittamista oli, että maalaan vahvoin, intensiivisin värein ehkä jopa aika abstraktin talvimaiseman, mutta eihän siinä sitten kuitenkaan niin käynyt, ei lähellekään. Huomasin suunnitelman muuttuvan heti ensimmäisen siveltimen vedon jälkeen. Mutta niinhän se taiteen kanssa on: välillä lopputulos on juuri sellainen kun ajatus oli ja toisinaan kuvasta tulee sellainen kun se itse haluaa olla. Ja ihan mahtavaa niin.