Väliovien maalaus

Alakerran aula/eteistila on ollut lähestulkoon koko ajan jonkinlaisen muutoksen alla aina siitä lähtien kun muutin tänne Kivikarille aikalailla tasan kaksi vuotta sitten. Monenlaista hommaa siinä on kyllä ollutkin: sinapinkeltaiset tiiliseinät on maalattu vaaleiksi, öljyläikkien koristama betonilattia harmaaksi, ruskea puuportaikko kunnostettu turvallisemmaksi jne. Aina välillä olen käynyt siellä jotakin kohtaa sutaisemassa pensselillä tai tekemässä muuta pientä ehostusta. Hiljaa hyvä tulee, tai no, ainakin pikkuisen parempi.

 

 Varsinainen sillisalaatti

 

Tällä kertaa sain viimeinkin aikaiseksi kyseisen tilan väliovien maalauksen. Oviaukkojen kynnykset ja ovenpielet maalasin jo aikaisemmin, joten seuraavana vuorossa olivat itse ovet. Tällä hetkellä yksi asumisen trendeistä on se, että halutaan isoja ja avaria tiloja ilman erillisiä huoneita ja väliovia. Tässä on tottakai omat hyvät puolensa, se on selvä ja itsekin pidän niistä. Tosin on siinä samalla myös muutama sellainen seikka mitä monet eivät tule heti ajatelleeksi: huonekalujen ja television sijoittelu, akustiikka, yksityisyyden luominen, esteettömät näkymät tilasta toiseen jne.

 

Varaston ovi ennen maalausta

Minä kuitenkin pidän myös vanhoista ovista. Varsinkin tällaiseen vanhempaan rakennukseen ne myös jotenkin luonnollisesti kuuluvat. Arvostan käsityötä ja perinteisiä rakennus/korjausmenetelmiä. Ovatko ne sitten yhtään sen parempia tai huonompia kuin uudet, niin siihen en osaa ottaa kantaa kun on jäänyt tuo rakennusmestarin tutkinto pikkasen välistä. 

Nämä kyseiset väliovet olivat muuten mieleeni, mutta värissä oli toivomisen varaa. Eikä pelkästään niiden värikään olisi niin haitannut jos ne kaikki olisi aikoinaan maalattu edes samalla sävyllä. Sen lisäksi, että ovet eivät olleet keskenään saman väriset, ne oli lisäksi jostain syystä maalattu toinen puoli toisella ja toinen taas jollain muulla sävyllä. Hippasen tätä ihmettelin, mutta kaipa siihen jokin järkevä syy on aikoinaan ollut.

Tämä ovi on tältä puolelta vaakalaudoitettu ja punaruskea. Toinen puoli on pystylaudoitettu ja keltainen

 

 Puunaamista ja pensselöintiä

 

Voisi kuvitella, että oven maalaaminen olisi hankala ja iso projekti, mutta itse en sitä sellaiseksi kokenut. Tosin olen sitä sutia tottunut tässä vuosien saatossa heiluttamaan, joten voi olla, että en osaa ajatella asiaa samalla tavalla kuin vähemmän maalaamista harrastanut. Kenties ihan silkasta hullun rohkeudestakin voi toisinaan olla myös apua.

Monet itsekin tällaisia pieniä projekteja harrastaneet ovat luultavasti kanssani samaa mieltä siitä, että kunhan ne ärsyttävät, mutta tarpeelliset pohjatyöt on saatu tehtyä, niin itse maalaaminen onkin jo suorastaan kivaa ja palkitsevaa. Varsinkin jos on valinnut oikeat työvälineet ja tuotteet. Niihin en tässä sen enempää puutu, sillä eri valmistajien ohjeita riittää joka lähtöön ja projektiin.

Ikkunaruudut kannatti teipata niin pääsi jälkisiivouksessa helpommalla

Tällä ovien maalaamis projektilla ei olisi muutoin ollut mikään kiire, mutta tajusin eräänä aamuna, että hetkinen, yöllä on ollut pakkasta, alakerrassa ei ole vielä lämmitystä päällä (eikä siellä muutenkaan pidetä normaalia huonelämpöä yllä), että mikäli aion ne ovet maalata, niin se pitäisi tehdä ennen kuin lämpötila laskee alemmas kuin mitä maalin valmistaja suosittelee. Toisaalta jos maalaaminen olisi jäänyt vaikka ensi kevääseen, niin ei sekään nyt niin hirveä vahinko olisi ollut.

Ovesta puuttuu edelleen kahva, mutta koska tämä on aina auki, niin puuttukoon vielä toistaiseksi

 

Toiveissa yhtenäinen ilme

Varaston ovi ja mörköluolaksi kutsumaani tilaan johtava ovi olivat kohtuullisen helpot käsitellä, sillä niissä oli selkeä pintalaudoitus jota seurata. Teipillä suojasin ympäristön, irrotin kahvat ja sitten mietin, että missä järjestyksessä kannattaisi edetä. Molemmissa ovissa on lisäksi lukot jotka myös suojasin teipillä. Yksi pieni pelkoni etukäteen oli se, että mitä jos maali alkaa valumaan kauheasti, mutta niin ei kuitenkaan käynyt, vaan sain ovet yllättävän hyvin, siististi ja helpolla maalattua.

Vähän enemmän puuhaa oli viimeisessä, pukuhuoneeseen johtavassa ovessa, joka on erilainen kuin nämä kaksi muuta. Siinä oli hieman enemmän pohjatöitä ja lisäksi lasipintojen teippaus oli oma operaationsa. Siinä teippejä laitellessa käväisi mielessä, että onko tässä mitään järkeä kun näissä lasipintojen reunoissa näkyy vielä edellisenkin maalarin jättämät maalinjämät, mutta tunnollisesti teippasin kuitenkin. Kuivumisen jälkeen raaputtelin maalit lasipinnasta pois askarteluveitsellä.

 

Lopputulokseen olen itse tyytyväinen ja sehän riittää. Lämmin harmaa on nätti, ajaton ja vanhoille oville jotenkin mielestäni oikein sopiva sävy. Lisäksi nyt kaikki kolme ovea ovat keskenään saman väriset, molemmilta puolilta saman väriset ja sopivat hyvin tilan muihin sävyihin. Tekeminenhän ei Kivikarilla koskaan lopu, mutta ehkä tämä aula/eteistila saa nyt hetken aikaa olla juuri tällainen.