Kuistin kesäisempi ilme

Usein hieman kaihoisana katselen netistä kuvia ihmisten suurista ja valoisista kuisteista ja niiden upeista sisustuksista. Meidän kuisti kun on hieman pikkuruinen niihin verrattuna eikä suoraan sanottuna nyt niin kovin valoisakaan. Molemmilla sivuilla on kyllä ikkuna joista toinen on jopa etelän suuntaan mutta naapurin tontilla on sen verran tiheässä noita puita, ettei aurinko juuri pääse sieltä välistä kurkistamaan.

 

 

 Valoisaa ilmettä valkoisella

 

Koska en voi naapurin tonttia mennä parturoimaan tai edes viemään hänelle moottorisahaa käteen pieneksi vinkiksi, niin sitten pitää tyytyä tekemään omalla kuistilla se mitä tehtävissä on. Meillä ei valkoisia seiniä monessakaan huoneessa ole. En ole mitenkään valkoisten seinien inhoaja, ei siitä ole ollenkaan kysymys, tiedostan hyvin niiden viehätyksen ja syyt valita valkoinen, mutta yleensä tykkään enemmän siitä, että seinässä on jokin pehmeä sävy. Alakerran eteisessä tosin on kermanvalkoiset seinät ihan valo-olosuhteiden takia tai siis lähinnä sen valon puutteen takia. 

Hetken jo mietin, että pitäisiköhän nämä kuistin seinät maalata mutta totesin sitten, että koska kuistille ei siis todellakaan paista kuin aamuaurinko jonkin aikaa niin nämä valkoiset seinät toimivat tässä tilassa paremmin. Valkoinen pinta on raikas ja heijastaa valoa pinnastaan poispäin joten pieni ja muutoin hämäräkin tila tuntuu näin valoisammalta ja tilavammalta. Ainahan voi tuoda kuistille väriä tekstiileillä ja muulla sisustuksella jotta yleisilme ei jäisi liian kliinisen oloiseksi.

 

Tajusin keväällä, ettei kuistin valoisin paikka olekaan ikkunan edessä vaan tuossa missä on kenkäteline

 

Käytännöllisen kaunis

 

Siinä missä joillakin onnekkailla on kuistilla kahvittelu paikkoja tai suorastaan ruokailuryhmiä niin meillä kuisti on lähinnnä vain käytännöllinen tila. Sinne jätetään kengät ja päällysvaatteet sekä koiran ulkoiluttamiseen tarvittavat välineet. Tämäkin lähinnä kesäisin sillä kuistilla ei ole erillistä lämmitystä joten ne kengät ja takit sun muut tuodaan talvella sisätiloihin. Mutta ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö kuisti voisi siitä huolimatta olla nätti.

Olen tähän mennessä täällä Kivikarilla asuessani keskittynyt lähinnä oleskelutilojen remontoimiseen, joten kuisti on valitettavasti jäänyt vähän lapspuolen asemaan.  Nyt kun sain sen viimein tyhjennettyä  kasvattamistani taimista niin tajusin, että tällekin tilalle tarvitsisi tehdä jotakin. Jos ei muuta niin voisi sitä ainakin siistiä hieman. Onhan kuisti ensimmäinen tila jonka näkee kotiin tullessa.

 

Auki oleva ovi harmillisesti peittää osan ikkunasta mutta ei sitä oikein viitsisi poiskaan ottaa. Talvella kylmällä kuistilla on kuitenkin hyvä olla kaksi väliovea

 

 

 Mäntyoven maalaus

 

 

Selkein epäkohta, jos nyt niin voimakkaasti voidaan edes sanoa, meidän kuistilla oli tuo toinen väliovi. Se on joskus vuosia sitten maalattu vaaleammaksi mutta vain toiselta puolelta. Toinen puoli on jätetty jostain syystä käsittelemättä. Syy voi olla se, että mikäli ovia on aina pidetty suljettuina niin eihän se maalaamaton pinta sieltä välistä sitten näy. Tämä oli siis puhdas arvaus. Voihan siihen jokin muukin järkevä syy olla. Itse tykkään näin kesäisin pitää molempia väliovia auki joten tuo maalaamaton mänty pinta hieman pisti silmään.

 

 

 

Yhden oven maalaus oli pieni homma mutta positiivinen vaikutus suuri

Kaivoin alakerran varastosta esiin valkolakka purkin ja pari sivellintä. Koska se on liuotinohenteista niin en ole pystynyt käyttämään sitä oikein mihinkään muuallekaan sillä en tiedä millä maalilla täällä on paikat aikaisemmin maalattu. Tähän oven käsittelemättömään pintaan se kuitenkin sopi hyvin. Suojasin ympäristön teipillä ja sanomalehdellä ja aloitin hommat. Maalaaminen sujui muuten ihan hyvin ja valkolakka osoittautui ylättävän hyvin peittäväksi mutta se haju! Siis aivan hirveä krääsä koko talossa sillä enhän maalin kuivumisen takia saanut niitä ovia kiinni.

Onneksi pahin hajuhaitta hälveni muuutaman päivän päästä ja pääsin lopulta siivoamaan ja sisustamaan kuistille kesäisempää ilmettä. En ole aikaisemmin käyttänyt kuistilla verhoja sillä olen ajatellut niiden synkistävän tilaa entisestään kun blokkaavat viimeisetkin valon säteet. Joten valitsin hyvin kevyen, valkoisen kapan josta valo pääsee läpi. Matto valikoitui ihan sillä, että se nyt sattui varastossa olemaan. Mutta siitä matosta se ajatus sitten lähti.

Kukkaista meininkiä kesäksi

Käsitöitä kuistille

Tykkään muutenkin rakentaa sisutusta aina jonkin teeman, värin tai vaikka yhden esineen ympärille. Löysin kaupasta maton sävyihin sopivan silkkikukan ja päätin vielä maalata seinälle pienen samoja sävyjä toistavan taulun. Näin pieneen tilaan kolme tällaista yhdistävää elementtiä riittää hyvin. Tyynynpäälisen olen kirjonut muutama vuosi sitten ja nyt sekin sopii hyvin kuistin uuteen ilmeeseen. Samoin kuin itse tehty kaitaliinakin.

Vaikka kuisti on tosiaan aikaisemmin kärsinyt hieman huomion puutteesta niin tästä eteenpäin aion pienillä jutuilla muuttaa sen ilmettä aina vuodenaikojen vaihtuessa seuraavaan.