Tumma ja rauhallinen tila

Olen asunut täällä Kivikarilla nyt reilu kaksi vuotta ja tehnyt pikkuhiljaa erilaisia maalaus- ja kunnostushommia aina sen mukaan mikä kohta talosta milloinkin tuntuu vaativan pientä ehostusta. Olen tosin huomannut, että valmista ei tule koskaan, vaan aina löytyy uusi kohta mikä kaipaa kunnostusta tai piristystä muuten vain. Mutta niinhän se vanhoissa taloissa yleensä on. Kyseinen asia ei todellakaan tullut yllätyksenä, vaan olin varautunut siihen. Pikkasen elämää nähneeseen taloon muuttaessa on aikalailla kaksi vaihtoehtoa: joko teet/teetät heti alkuun ison remontin tai opit elämään keskeneräisyyden kanssa.

 

 Yläkerran tyhjät tilat hyötykäyttöön

 

Yläkerrassa on kaksi huonetta, pieni vaatehuone ja sanotaanko nyt, hyvin retro kylpyhuone. Mitään näistä tiloista ei ole käytetty kuulemma ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Minullakin kyseiset tilat ovat olleet käyttämättöminä tähän asti, mutta nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Aluksi oli tarkoitus vain pestä kylpyhuone vuosien pölyistä, mutta siitä tulikin sitten oikeastaan ihan oma tarinansa, jonka jaan kanssanne myöhemmin. Seuraavana laitoin kuntoon toisen niistä huoneista ja tein siitä työhuoneen. Sitä tilaa olenkin jo esitellyt kahdessa postauksessa aikaisemmin.

 

Huone oli vaaleista seinistä huolimatta aika hämärä, joten oli kenties vähän järjen vastaista tehdä siitä vieläkin hämärämpi ja tunnelmallisempi.

 

Nyt oli sitten sen toisen huoneen vuoro. Jos työhuoneeni, tai ateljee, joksi sitä ihan vitsinä kutsun, oli tarkoitus olla mahdollisimman valoisa tila, niin tästä toisesta oli tarkoitus tehdä ihan erilainen: tummempi, hämyisempi ja tunnelmallinen. Halusin erillisen tilan venyttelyä, joogaamista ja rentoutumista varten. Katselin kuvia netistä, että minkälaisia tiloja tai paikkoja ihmisillä on kotonaan kyseisiä toimintoja varten ja oikeastaan vähän yllätyin. Ensinnäkin siitä, että jostain syystä löysin todella vähän niitä kuvia (luultavasti en vain osannut etsiä oikeilla hakusanoilla) ja toiseksi siksi, että tilat olivat hyvin avaria ja valoisia, kun taas itse olin mielessäni ajatellut aivan toisenlaista tilaa. 

Tilassa oleva lämmitysuuni saa kenties jäädä tuollaiseksi, mutta muuri olisi tarkoitus vielä maalata. Pitää vain ensin selvittää, että millä sen voi maalata.

 

Jonkin aikaa mietin, että olenko nyt jotenkin aivan hakoteillä tämän ideani kanssa, pitäisikö tilasta sittenkin tehdä mahdollisimman avara ja valoisa. Mutta sitten päätin, että aivan sama mitä muilla on, jos haluan tilasta hämyisän, niin sitten  koitan tehdä siitä sellaisen. Painotus sanalla koitan. Sen olen näet huomannut näissä omissa projekteissani, että on monesti ihan eri asia, että mikä se alkuperäinen ajatus on ja se, minkälainen siitä lopulta tulee. Yleensä en ole kauhean tarkka sen suhteen, että onko lopputulos alkuperäisen ajatuksen kaltainen, vaan lähinnä mielenkiinnolla odotan, että minkälainen siitä sitten lopulta tulee. Siis yleensä.

 

Vihreä maali ei riittänyt koko tilaan, joten yksi seinä maalattiin tehosteseinäksi.

 Päässä jumittaa

 

Minun vahvuuteni ja samalla joskus harmitukseni on se, että pystyn hyvin hahmottamaan mielessäni kokonaisuuksia. Tyhjän tilan nähdessäni pystyn vaivatta mielessäni kuvittelemaan, että miltä se remontin ja sisustamisen jälkeen näyttää. Suunnittelijalle oikein passeli ominaisuus, mutta näin kotioloissa se on joskus sellainen asia, joka voi toisinaan aiheuttaa harmitusta tai ainakin mietintämyssyn ottamista käyttöön, mikäli toisinaan käy, niin kuin joskus näissä kotiprojekteissa vaan käy, että lopputulos ei jostain syystä vastaa täysin sitä kuvitelmaa. Silloin voin jäädä tuijottamaan yhtä epäkohtaa ja asiasta voi tulla hetkeksi isompi juttu, kuin se oikeasti onkaan.

 

Tällä kertaa se jumitus kohta oli tuo sininen seinä. Ne lukijoista, jotka ovat pidempään tätä blogiani seuranneet, tietävätkin, että meillä projekteihin panostetaan ehdottomasti enemmän työtunteina kuin rahallisesti. Eli pyritään hyödyntämään mahdollisimman pitkälle varastoista entuudestaan löytyviä materiaaleja ja maalin jämiä. Joskus omia, joskus tuttavilta saatuja. Ostan maaleja tietysti myös usein, eihän niitä jämiäkään muuten jäisi. Jämien kanssa olen rennompi, tulee mitää tulee, mutta ostettu maali saisi mielellään vastata odotuksia.

Ensin joogataan ja sitten rentoudutaan.

 

 Seinä, jonka ei pitänyt olla sininen

 

Ostan maalini usein samasta paikasta ja lähestulkoon aina ollut tyytyväinen laatuun ja väriin. Joten ehkä se ensimmäinen kerta, kun odotukset eivät täytykään, on se pahin. Tuo vihreä seinän sävy on ihan ok, ei ehkä kuitenkaan ihan sellainen kun olin ajatellut, olisi se saanut olla tummempikin, mutta tuo toinen sai minut lähestulkoon itkun partaalle. 

Olen aina kuvitellut, että mitä tummempi maali, sitä enemmän pigmenttiä. Tällä kertaa kuitenkin ihan kuin vesivärillä olisi seinää maalannut: pigmenttiä oli todella vähän ja sekin huolellisesta sekoittamisesta huolimatta levisi/tarttui pintaan todella epätasaisesti. No useampi kerros sitten vain, niin kyllähän siitä suht tasainen tuli kuitenkin.

Mutta se väri. Tiedän tottakai, että seinämaalin lopulliseen sävyyn vaikuttaa uskomattoman moni asia, joten yllätyksiä tulee helposti. Yleensä hyväksyn ne kuitenkin enemmin tai myöhemmin. Niin tälläkin kertaa. Yhden itkuisen illan jälkeen totesin, että okei, se ei kenties ole aivan sellainen kun olin mielessäni kuvitellut, mutta kokonaisuus toimii. Koko tilan värit sopivat keskenään yhteen ja tunnelma huoneessa on mukavan leppoisa ja tarkoitukseensa sopiva. 

Värin oli tarkoitus olla hieman sinertävään taittava tummmanvihreä, mutta minun silmissäni se on lähinnä vain sininen. Ja niin on muidenkin, jotka ovat huoneen nähneet. Mutta samapa tuo, ihan kiva huoneesta tuli kokonaisuudessaan kuitenkin. Ja ainahan voi maalata uudestaan jos oikein harmittaa.