Kääntämällä taulusta toiseksi

Ne ketkä ovat itsekin maalanneet tietävät varmaankin sen tunteen, kun saa viimeinkin sellaisen taulun valmiiksi, minkä on jo pitkään halunnut maalata. Useinmiten se tunne on positiivinen. Joskus käy kuitenkin niin, että kaiken sen suunnittelun ja tekemisen jälkeen katsoo valmista teosta ja toteaa, että ei hitsi, ei tämä nyt kyllä ole ollenkaan sellainen kun piti. Sitten sitä joko korjataan heti tai laitetaan hautumaan johonkin ja jatketaan myöhemmin. Joskus käy myös, niin kuin minulle kävi tämän työn kanssa: koko työ menee uusiksi. Tai ainakin osittain.

 Puhalletaan pölyt pois ja ryhdytään hommiin

 

Olin säästänyt kyseistä taulupohjaa jo vuosia, sillä olen aikoinaan hahmotellut siihen aiheen, jonka olen halunnut maalata, mutta taululle/aiheelle ei ole oikein koskaan löytynyt sellaista sopivaa paikkaa. Olisi tuntunut turhalta maalata se vain kaappiin odottamaan. Aihe on oma versioni aikoinaan käsityölehdestä löytämästäni ristipistotyö-kuvasta. Nyt kaivoin maalauspohjan esiin kun sille oli tiedossa sopiva paikka. En yleensä maalaa asetelmia, mutta tämä kuva oli jotenkin jäänyt mieleeni ja muistin hyvin vielä monen vuoden jälkeenkin, että miltä sen tulisi näyttää.

 

Melkein valmis asetelma.

 

Alkuperäinen aikomukseni oli maalata taulu vaaleilla pastellisävyillä, jotta siitä tulisi raikas ja kepeä. Ryhdyin siis näillä ajatuksilla työhön, kunnes kesken maalaamisen huomasin kuitenkin käyttäväni hyvinkin intensiivisiä ja reippaita sävyjä. No se siitä ajatuksesta sitten. Taulu halusi ilmeisesti tulla toisenlaiseksi. Toki olisin voinut myös antaa maalin kuivua ja aloittaa uudestaan. Päätin kuitenkin jatkaa samalla tyylillä ja suorastaan lisäsin enemmän väriä ja syvyyttä. Voisihan siitä niinkin hyvä tulla.

Sain työni lähestulkoon loppuun kun tajusin, että jokin ei nyt oikein tunnu hyvältä. Oliko vika aiheessa, väreissä vai missä? Ei oikeastaan kummassakaan, mutta joskus vain käy niin, että lopputulos ei tunnukaan sellaiselta, kun oli ajatellut, vaikka siinä ei varsinaisesti mitään sen suurempaa vikaa olisikaan. Vai kävikö kenties niin, että koko ajatus ja tarve tehdä juuri tämän tyylinen maalaus olikin huomaamattani mennyt vuosien saatossa ohi. Ehkä.

 

 No mitäs nyt?

 

Pohdin siinä sitten, että mitä teen melkein valmiin taulun kanssa. Voisin antaa taulun olla ja kokeilla myöhemmin uudestaan tai voisin maalata siihen kokonaan eri aiheen. Sitten muistin aikoinaan lukeneeni jostakin taideoppaasta, että joskus uusia ja ylättäviä ideoita voi saada niin, että kääntää taulun ylösalaisin ja katselee, että saisiko siitä tehtyä jotakin muuta hyödyntämällä jo olemassa olevaa. Minä tein sitten juuri niin: käänsin taulun kokeeksi ylösalaisin.

 

Lähestulkoon heti mieleeni tuli kuva runsaasta, täyteläisen värikkäästä ja rönsyilevästä kukkakimpusta tummanruskeassa vaasissa tai ruukussa. Pohja oli jo valmiiksi sopivan värinen ja hedelmissä oli mielestäni onnistuneet, täyteläiset värit, joten päätin hyödyntää niitä. Lähdin lisäämään pohjan ruskeaa ja sen jälkeen vihreää hedelmien päälle. Vaaleita kohtia korostin entisestään valkoisella ja pastellisävyillä. Lisäsin ruskeaan myös hieman mustaa, jotta hahmottelemani vaasi erottuisi tarpeeksi pohjasta.

 

Vieläkö kuvasta hahmottaa alkuperäiset elementit? Osittain kyllä.

 Sormilla maalaamista

 

Maalasin akryyliväreillä, joten tällainen nopea työskentely oli mahdollista niiden hyvän peittävyyden ja nopean kuivumisen takia. Niillä saa tehtyä päällekkäisiä kerroksia paljon nopeammassa tahdissa, kuin vaikkapa öljyväreillä työskenneltäessä. Tosin öljyväreillä tehtynä kokonaisuudesta olisi saanut pehmeämmän ja harmonisemman. Maalausvälineinä käytin pensseleiden lisäksi vaahtomuovin palasta ja sormiani, molemmilla saa tehtyä pehmeämpää jälkeä kuin pensseleillä. Koska koko työn idea oli olla hieman suhmurainen ja epätarkka, tällainen sormimaalaus tekniiikka sopi siihen hyvin.

 

Tähän uuteen työhön olen tyytyväinen ja se löysikin jo paikkansa sisustuksessa. Kokeilu taulun kääntämisestä ylösalaisin osoittautui varsin näppäräksi ja ainakin hauskaksi tavaksi muuttaa ei niin kiva taulu joksikin muuksi. Kauas tultiin alkuperäisestä ajatuksesta niin aiheen kuin värienkin puolesta, mutta parempi niin. Ja kenties joskus vielä unohdan kokonaan, että kuva on alkujaan esittänyt jotakin ihan muuta.