Pannacotta-omenapiirakka jämistä

Tuossa alkuvuodesta kirjoitin siitä, miten hyödynsin jääkaappiin jääneitä elintarvikkeita suolaisessa piirakassa ja lupasin jossain vaiheessa kertoa myös, että minkälaista makeaa piirakkaa tein niistä jämistä. Piirakoissa on yleensäkin todella helppoa käyttää jämiä, sillä tarvittavat määrät ovat pieniä ja niitähän ne jämät yleensä ovat, sen verran pieniä määriä, ettei niistä enää kokonaista ateriaa saa, muttei niitä oikein poiskaan raaski heittää. Kerran tein muutamasta aterialta ylijääneestä kylmäsavulohen siivusta minikokoiseen vuokaan pienen piirakan. Pienihän se oli, mutta kyllä siitä hyvin sai kahdelle ihmiselle kahvin kanssa maisteltavaa.

 

 

 Mitähän näistäkin tekisi

 

Tällä kertaa kerron siis siitä makeasta piirakasta, joka syntyi lähes yksinomaan tähteitä käyttämällä. Ajatus lähti siitä, että olin taas jälleen kerran hamstrannut juhlapyhiksi liikaa kermaa jääkaappiin. Jostain syystä kuvittelen aina tarvitsevani sitä purkkitolkulla ja sitten ne jäävät kuitenkin käyttämättä. Vaikka useimmat elintarvikkeet säilyvätkin nykyään uskomattoman pitkään jääkaapissa hyvinä, niin kuohukerma ei säily kuitenkaan ihan loputtomiin, vaikka pitkät päiväykset niissäkin on.

 

 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että teen kermasta yksinkertaisesti pannacottaa. Oi miten ihana jälkiruoka. Mutta sitten tajusin, että syödäänkö meillä jälkiruokia. No ei syödä, vaikka ne hyviä tottakai ovatkin. Joten oikeastaan ennemminkin meillä tarvitaan jotakin teen/kahvin kanssa tarjottavaa, jonka pystyy myös pakastamaan. Jälkiruoka voi olla teen/kahvin kanssa aika erikoinen tarjottava. Lisäksi jälkiruoka täytyy syödä heti, pelkkää pannacottaa ei kai oikein voi pakastaa. Toisaalta en ole koskaan kokeillut, joten voisin yllättyä iloisesti siitäkin kokeilusta. Oikein hyvin sen pakastaminen piirakassa meinaan onnistui.

Omenahilloa piisaa

 

No jokatapauksessa päätin jonkinlaisen piirakan kyhätä, joten ei muuta kuin jääkaappi ja kuivakaappi syyniin. Toisesta löytyi pieni pussillinen syömättä jääneitä pipareita sekä muutama käyttämättä jäänyt marenki. Toisesta kaapista saaliiksi sain kermojen lisäksi yhden jo vähän nahistuneen sitruunan sekä sitä iänikuista omenahilloa. Ei se hillo vanhaa ole, mutta koska meillä nyt sattuu olemaan aika monta, minun mielestäni järjettömän kokoista omenapuuta pihalla, niin ei ole hirmuinen yllätys, että omeniakin tulee. Syksyisin saan aina käyttää kaiken mielikuvitukseni, että omenat saadaan jotenkin käytettyä. Joten hilloa syntyy.

Tarkkasilmäiset varmaan jo huomasivatkin, että kuvassa olevan hillopurkin kyljessähän lukee sitruuna, eikä omena. Tämä johtuu siitä, että koska sitä hilloa tulee aina niin valtavat määrät, niin ei ole järkeä kirjoittaa joka purkin kylkeen, että omenahillo, vaan laitan vain sen mausteen nimen, jota kyseisessä hillossa olen käyttänyt. Tämä kyseinen omenahillo on maustettu siis sitruunalla.

 

 Ja sitten vain tekemään

 

Mitään varsinaista valmista ohjettahan tähän piirakkaan ei ollut, mutta koitan nyt tähän jonkinlaisen, edes suuntaa antavan laittaa, jos joku vaikka haluaisi samanlaista tai samalla ajatuksella tehtyä piirakkaa kokeilla. Näin siis itse kyseisen piirakan tein:

 

Pohja:

murustettuja, vaaleita pipareita

murustettuja marengin palasia

sulatettua voita

Väliin:

omenahilloa

Päällinen:

2 prk eli 4 dl kuohukermaa

2 liivatelehteä

1/2 dl sokeria

vaniljasokeria oman maun mukaan

yhden sitruunan raastettu kuori

Yhdistä keksin ja marengin muruset sulatetun voin kanssa ja painele vuoan pohjalle.

Lusikoi ja levitä hillo pohjan päälle.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Kaada puolet kermamäärästä kattilaan sokerin kanssa ja kuumenna kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä. Lisää liivatteet yksitellen samalla hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi loppu kerma, vaniljasokeri sekä raastettu sitruunan kuori ja kaada seos vuokaan hillon päälle.

Laita piirakka kylmään jotta pannacotta jähmettyy.

Itse laitoin hilloa kenties pikkasen liikaa, vähempikin olisi riittänyt, mutta halusin käyttää hillon loppuun, muutenhan siitä olisi taas jäänyt jämät. Mutta kaikenkaikkiaan piirakka oli minusta varsin onnistunut kokeilu. Marenki ja piparit sopivat hyvin yhteen ja sitruunalla maustettu omenahillo sopi myös hyvin yhteen sitruunalla maustetun pannacotan kanssa. Variaatioita voi keksiä vaikka kuinka: suklaakeksit, appelsiinimarmeladi ja pannacotta, eipä huonolta kuulosta tuokaan versio.