Hyllykön tuunaus

Viime postauksessa kerroin siitä miten kyhäsin itse varsin persoonallisen pöytä ratkaisun uuteen työhuoneeseeni. Tällä kertaa kerron hyllykön tarinan. Se ei kenties ole ollenkaan niin jännittävä tai erikoinen kuin pöydän tarina, mutta ehkä ideoita antava ja voi se olla hieman opettavainenkin, ainakin minulle itselleni. Vaikka kaikki ei mennytkään niin kuin siinä kuuluisassa televisio ohjelmassa, niin loppujen lopuksi sain työhuoneeseeni ihan kelvollisen ja toimivan hyllykön tavaroiden säilyttämistä varten.

 

Tuunausta vailla

Kaappeja, hyllyköitä, lipastoja, niitä tarvitaan kaikenlaisen tavaran säilyttämiseen. Jos olisin erikseen ostanut säilytystilaa, niin olisin todennäköisesti valinnut joko suurehkon lipaston tai yksinkertaisen kaapin, mutta koska meillä kaikki projektit pyritään tekemään joko ihan nolllabudjetilla tai ainakin hyvin edullisesti, niin ilmaiseksi ystävältä saatu hyllykkö kelpasi loistavasti.

Kyseinen hyllykkö on vanha mutta laadukas ja tukeva. Ainoastaan väri ei oikein silmää hivellyt. Ystäväni inhoaa pyökkiä eikä se minunkaan suosikkeihini kuulu. Koska muoti kiertää ja samat asiat tulevat aina uudestaan ja uudestaan, niin muutaman vuoden päästä todennäköisesti pyökkiä ihastellaan taas, mutta siihen päivään saakka haluan kyseisen värin pistää piiloon.

 

Millä sitten voisin tuunata hyllykön? Vaihtoehtoja oli muutama: maalaaminen, dc-fix, tapetoiminen ja jollakin muulla materiaalilla päällystäminen. Päätin valita näistä sen minulle tutuimman eli maalaamisen. Mikäli hyllykön pinta olisi ollut käsittelemätön tai edes pelkällä kalustemaalilla maalattu, niin tehtävä olisi ollut helppo. Mutta ei, tietenkin sen oli oltava juuri sellainen mikä toki on todella käytännöllinen, mutta tuunajan painajainen eli lakattu.

 

Kalkkimaalin hyvät ja huonot puolet

En jaksanut aloittaa mitään massiivista hionta operaatiota eikä nurkista löytynyt purkillista tartuntapohjamaaliakaan, joten vaihtoehdoksi jäi kalkkimaali. Lakattuun pitaan ei maali taru ilman hiontaa tai tartuntapohjaa, mutta kalkkimaali ottaa kiinni lähes mihin vain. Siis lähes. Kalkkimaalissa on kuitenkin omat hyvät ja huonot puolensa, kuten muissakin asioissa.

Hyviin puoliin minusta kuuluu se, että se tosiaan tarttuu hankaliinkin pintoihin ilman sen suurempia pohjatöitä. Huonoihin puoliin lukisen sen, että se on mattapintainen eli esimerkiksi sillä maalattujen huonekalujen pinnoilta on hankalaa pyyhkiä pölyjä, sekä sen, että se on maalipintana minusta todella arka eli naarmuuntuu helposti. Toki kalkkimaalien kanssa suositellaan käytettäväksi siihen tarkoitettua pintavahaa tai lakkaa. Nämä suojaavat arkaa pintaa. Mutta minusta silloin häviää se kalkkimaalin idea: jos kuitenkin joutuu käyttämään kahta eri ainetta, niin eikö silloin voisi yhtä hyvin laittaa ensin tartuntapohjamaalia ja sitten kalustemaalia päälle?

Kannattaa siis miettiä, että mihin kalkkimaalia haluaa käyttää. Minkälaista lopputulosta tavoittelee. Onko tärkeämpää se, että maalaaminen on helppoa ja tuloksia saa nopeasti, silloin kalkkimaali on ihan hyvä ratkaisu. Jos haluaa tasaisen, sileän pinnan joka kestää kulutusta, niin siinä tapauksessa suosittelisin harkitsemaan jotakin muuta maalia.

Koska minulle se helppous ja nopeus olivat tällä kertaa tärkeitä, niin päädyin kalkkimaaliin. Muistelin, että alakerran kaapissa taisi olla vielä edellisestä projektista kalkkimaalia jäljellä. Muistin oikein, mutta se ei kuitenkaan riittäisi koko hyllykön maalaamiseen. Joten hetken asiaa pohdittuani päädyin kokeilemaan sellaista vaihtoehtoa, että käyttäisin lopun maalin hyllykön laitojen maalaamiseen ja loput pinnat päällystäisin keittiön pienestä projektista ylijääneellä dc-fixillä.

 

 

Periaatteessa hyviä ideoita

Loistava idea. Paitsi ettei lopulta ollutkaan. Homma lähti hyvin käyntiin: leikkasin sisustusmuovista sopivan kokoisia paloja ja lähdin niillä päällystämään maalaamatta jääneitä pintoja. Työ eteni kivasti ja sainkin homman tehtyä iltaan mennessä. Aamulla avasin työhuoneeni oven ja huomasin, että muovisuikaleet olivat irtoilleet. Voi ei. Mietin kuumeisesti, että miten niin oli päässyt käymään kun muovi oli illalla kuitenkin tarttunut hyllyn pintaan todella hyvin. Sitten tajusin, että syyn täytyi löytyä lämpötilasta. Työhuoneeni ei ole lämmitettyä tilaa eli siellä on yöllä ollut kylmä, joten liimapinta ei pysynyt kiiinni.

 

Se siitä ideasta sitten. Totesin, että pitääpä sitten hakea seuraavalla kauppareissulla uusi purkki kalkkimaalia. Loppujen lopuksi maalasin siis koko hyllykön kuitenkin. Kuten aikaisemmin mainitsin, niin kyseinen maali on todella herkkä naarmuuntumaan. Seuraavana päivänä onnistuin meinaan naarmuttamaan hyllykön toisen laidan pahasti kun sähläsin silityslaudan kanssa siinä liian lähellä ja maalipinta otti nokkiinsa. 

Mietin, että jos aion hyllyillä tavaroita säilyttää, niin siihen pitää laittaa jonkinlainen suoja, ehkä hyllypaperia alle. Sitten muistin tapettirullan jota olin muuutaman vuoden säästänyt ja toivonut, että sille joskus vielä löytyisi käyttöä. Leikkasin siitä sopivan kokoiset palat hyllypaperiksi ja ainakin tällä  hetkellä tuntuu, että idea toimii.

 

 

Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli, pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Ihan toimiva, paljon paremman näköinen kuin alkujaan ja tavarat saa siihen vaikka pienissä koreissa siististi. Kelpaa minulle.