Hedelmäkulho askartelumassasta

Lahjojen antaminen on yleensä yhtä mukavaa kuin niiden saaminenkin. Joulun aikaan lahjoja annetaan enemmän kuin muina aikoina ja joskus niiden antamisesta voi tulla pientä stressiäkin. Edellisessä postauksessani mainitsinkin jo siitä, miten kaksijakoinen suhtautuminen minulla jouluun on. Siihen liittyy niin paljon asioita, joista todella nautin ja toisaalta myös joitakin sellaisia asioita, joista en yhtään tykkää. Menemättä tässä nyt sen syvemmin kumpaankaan niistä, tykkäämisiin tai ei tykkäämisiin, niin lahjat ja niiden antaminen keikkkuvat tuon aiheen molemmin puolin.

 

 Lahjan valitsemisen vaikeus

 

Hyvä lahja minusta on sellainen, johon liittyy idea ja ajatus. Se tulee joko suoraan tarpeeseen tai sitten niin, että jostakin tavarasta/asiasta tulee antajalle lahjan saaja mieleen. Että lahja on persoonallinen ja ajatuksella valittu taikka tehty. Ainahan tähän ei päästä, se on selvä. Enkä suinkaan nyt tahdo sanoa, että viime tipassa hankittu, "sillekin nyt tarviii jotakin ostaa" olisi huono lahja, ei välttämättä ollenkaan. Ja toisaalta, mikä edes on huono lahja? Tai onko sellaista yleensäkään? 

Joskus joululahjan tai muun lahjan hankkiminen voi kuitenkin olla aika haastavaa. Esimerkiksi silloin, jos ei tunne lahjan saajaa kovin hyvin. Uudet sukulaiset voivat olla yksi tälläinen ryhmä: sedän uusi naisystävä taikka kummipojan avopuoliso. Heillekin olisi kiva antaa jotakin, mutta jos ei yhtään tunne ihmistä, niin saa olla melkoinen Sherlock Holmes, että onnistuu onkimaan edes joitakin tietoja lahjan saajan mieltymyksistä.

 

Ihailen ihmisiä, jotka tekevät itse kaikki antamansa lahjat. Vaikka itsekin teen paljon asioita käsilläni ja myös annan niitä usein lahjaksi, niin aina ei ehdi tai sitten lahjan saajan toive on sellainen, mitä ei pysty itse tekemään. Esittelen nyt tällä kertaa yhden lahjaidean, joka on puoliksi molempia: ostettua ja itse tehtyä. 

Tällainen lahja on mielestäni ihan mukava, lähestulkoon kaikille sopiva, käytännöllinen ja kuitenkin samalla persoonallinen. Jonkun mielestä kenties ajatuksena kulunut ja tylsä, mutta sanoisin, että tähänkin saa variaatioita ja nyansseja ihan sen mukaan mitä valitsee.

 

 Das massan työstäminen

 

Joskus vielä ilmoittaudun jollekin keramiikka kurssille ja opettelen tekemään savesta kaikkia niitä ihanuuksia, mistä tässä vuosien saatossa olen haaveillut. Ennen sitä tyydyn kuitenkin muovailemaan esineitä askartelumassasta. Tässä työssä käytin Das massaa eli itsestään kuivuvaa ja ilmassa kovettuvaa muovailumassaa. Olen aikaisemmin käyttänyt yhtä vastaavaa, mutta toisen merkkistä, betonia muistuttavaa massaa sekä Fimo massaa,  mutta tämän käsittely oli uutta.

Luin jostakin, että tätä mainostetaan helposti käsiteltävänä, joten oletin sen olevan notkeampaa. Aika paljon siihen sai minusta voimaa käyttää, että laatan muotoisesta massasta sain muovailtua pallon. Voi tietysti olla niinkin, että yleensä tätä massaa luultavasti käytetään kerrallaan pienempi määrä, jolloin sen käsitttely on helpompaa.

Halusin kuitenkin käyttää koko määrän ja tehdä isokokoisen kulhon. Kaulin muovaamani pallon lätyskäksi ja nostin sen muottina käyttämäni lasikulhon sisäpuolelle. Itse olisin ohjeita lukematta laittanut sen muotin ulkopuolelle/päälle, mutta onneksi luin jostakin, että massa kuivuessaan kutistuu, joten se voi rikkoa muotin.

Ihan helppoa kaulitun massan asettelu muottiin ei ollut sen takia, että reunat ryppyyntyivät ja niitä sai sitten suoristella ja painella ohuemmaksi. Vaikka kaulimalla massasta tuli tasainen, niin siinä vaiheessa kun massaa asettelee muottiin, tulee siihen pintaan helposti sormista jälkiä. Päätin, että tämä ei haitaa ja oikeastaan kulhosta tulee enemmän juuri käsityönä tehdyn näköinen, kun siinä näkyy sormenjäljet ihan kirjaimellisesti.

Leikkasin ylimääräisen massan reunoilta veitsellä pois ja kaulin siitä pienemmän ympyrän, josta tein toisen kulhon. Kosteilla sormilla tasoittelin reunoja ja suurempia epäsaisuuksia. Luin myös jostakin, että massan kannattaa antaa kuivua muovipussiin kääräistynä, sillä massa kuivuessaan liian nopeasti saattaa halkeilla. Samaisessa ohjeessa sanottiin myös, että kuivuminen vie esineen koosta ja paksuudesta riippuen vuorokaudesta kahteen, mutta minulla kulhot eivät millään oikein tuntuneet kuivuvan pussissa, joten joitakin päiviä myöhemmin otin pussin pois ja annoin kuivua ilman.

Koristelemalla kulhosta saa persoonallisen

Kun kulhot olivat täysin kuivuneet, niin maalasin ne askartelumaalilla. Kuviota mietin aika kauan, mutta koska tämä suurempi kulho oli menossa nuorelle ihmiselle, joka tykkää Marimekon astioista, niin päätin vähän jäljitellä sen tyylistä kuviointia. Punainen ja vihreä väri valikoituivat ihan vaan sillä, että kyseessä on joululahja. 

Kun maali oli kuivunut, niin suihkautin pintaan vielä kerroksen pari lakkaa, jotta kulho olisi helpompi pitää puhtaana ja lakan ansiosta myös kuvio ja värit tulivat kauniimmin esiin. Tässä kohtaa kannattaa ottaa huomioon se, millä väreillä on työskennellyt. Koska itse käytin vesiohentisia maaleja, niin lakan piti olla liuotinohenteista, jotta se ei sotkisi kuviota. Valitsin myös sprayattavan lakan, jotta lakan saisi pintaan siististi ja ohuesti.

Ostin kulhoon erilaisia herkkuja ja paketoin sellofaaniin. Yhtä hyvin sen olisi voinut täyttää vaikka hedelmillä tai jollakin muulla tavaralla, mutta syötävä ja varsinkin herkut kelpaavat nuorisolle yleensä hyvin. Pienemmästä kulhosta voisi tehdä vaikka karkkikipon, sen kohtalo on edelleeen vähän auki. Mutta eiköhän sillekin jotakin käyttöä vielä löydy.