Piha talviteloille

Minulla oli alkujaan ajatuksena kirjoittaa Kivikarin puutarhan siirtymisestä kesästä syksyyn ja siitä, miten keväällä kylvämilleni taimille tapahtui jne, mutta ilmojen puolesta ollaankin jo hyvää vauhtia päätymässä talven puolelle. Katosiko syksy tänä vuonna johonkin? Vai tuntuuko se vain siltä nyt kun on ollut hieman tavanomaista kylmempää? Loppukesä oli pitkään kaunis ja lämpöä riitti hyvin syyskuun loppupuolelle asti. Sitten kun minun käsitykseni mukaan piti alkaa syksy, niin yhtäkkiä sääennusteessa puhutaankin jo pakkasista ja mahdollisesta lumisateesta.

 

 

Piha vai puutarha?

 

Oikeastaan tuntuu hassulta edes puhua varsinaisesti puutarhasta kun tämä meidän piha on kyseessä. Kun muutin tänne Kivikarille pari vuotta sitten täällä oli vain seitsemän isokokoista vanhaa omenapuuta ja sen vieressä valtava sora-alue, jossa ei kasvanut yhtään mitään muuta kuin rikkaruohoja. Edellisessä asunnossani olin tottunut monimuotoiseen ja rehevään puutarhaan, jossa lajeja ja kukkaloistoa riitti keväästä pitkälle syksyyn. 

Ollaankin muutaman ystäväni kanssa toisinaan pohdittu sitä, että milloin piha-alue on puutarha ja milloin kyseessä on vain etu- ja takapiha. Tai miten niin vain etu-ja takapiha, onko sillä edes merkitysta miksi piha-alueitaan kutsuu.

 

Callunat ovat minusta usein vähän turhan hailakan värisiä, mutta nyt onnistuin löytämään kauniita. Toivottavasti pysyvätkin sellaisina.

 

Aavikosta keitaaksi

 

Tosiaan hieman erilaiseen pihaan aikaisemmin tottuneena tämä nykyinen versio tuntui kieltämättä aika karulta ja suorastaan epätoivoiselta. Mutta onhan siinä toisaaltaan mahdollisuus lähteä rakentamaan uutta puutarhaa aivan alusta. Ei mikään huono asia sekään. Siinä on tietysti oma hommansa kun kestää kuitenkin vuosia ennenkuin puutarhaan alkaa muodostua sitä kerroksellisuutta ja kasvua ylipäätään. Kasvuolosuhteet ovat tietysti myös ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon, joten onkin hyvä tarkkailla jonkin aikaa, että minkälaista maaperä on missäkin kohtaa tonttia, missä on varjoisampaa jne.

Ostin samanlaisen kranssin viime vuonna ja ainakin se säilyi kauniina kevääseen asti.

Kesäkukkia tuli laitettua tänä kesänä huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Keväällä hätkähdin sitä, että niiden hinnat olivat nousseet todella paljon aikaisemmista vuosista. Ymmärrän täysin syyn tähän tottakai, varsinkin viime talvena lämmitys- ynnä muut kulut olivat viljelijöillekin kovat ja se näkyi tottakai myös sitten tuotteen hinnassa. Mutta ne kesäkukat, jotka raaskin laittaa kestivätkin sitten yllättävän kauan hyvinä. 

Ihailen niitä ihmisiä, jotka viitsivät vaihtaa kesäkukat ensin syyskukkiin ja vasta sitten myöhemmin siirtyvät kanerviin, callunoihin ja mitä sitten kukin haluaa laittaa. Itse vaalin kesäkukkia niin pitkälle kuin mahdollista ja usein käy niin, että syysistutuksiin tarkoitetut kukat jäävät kokonaan välistä ja laitan kesäkukkien tilalle suoraan pakkasta ja talvea kestävät kasvit. Suomessa valikoima vaan ei ole järin suuri.

Mustat lyhdyt pikkasen katveisemmasssa paikassa eivät vielä näytä oikein miltään, mutta talvella ne ovat taatusti kauniit kun iltahämärissä sytyttää kynttilät.

 Yksinkertaisia asioita

 

Tykkään yleensä laittaa callunoita ja havuja sekaisin samaan purkkiin vaikka tiedänkin, että jonkun mielestä ne asetelmat muistuttavat lähinnä hautausmaalla nähtäviä istutuksia. Erikat eli kanervat ovat mielestäni todella kauniita, kauniimpia kuin callunat, mutta ne pitäisi muistaa suihkuttaa hiuslakalla ennen istuttamista ja sittenkin laittaa paikkaan, jossa ne olisivat hieman suojassa suoralta sateelta, sillä muuten ne ruskettuvat nopeasti. Hiuslakkaa käytän yleensä ihan muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on suunniteltu, ja nyt sekin oli päässyt loppumaan, joten callunat saivat nyt korvata kesäkukat tällä kertaa.

Vanha puinen lyhty piharakennuksen nurkalla.

Havuista tykkään kuitenkin eniten ja niitä lisäilenkin vähän sinne sun tänne. Ne näyttävät aina hyviltä ja sopivat sekä syksyyn, että talveen. Havuista erityinen suosikkini on sen kamalasta pisteliäisyydestä huolimatta kataja. Toisaalta myös pihta on ihana, mutta eipä täällä meillä kasva sellaista, ainakaan vielä. 

Toinen asia mitä näin syksyisin ripustelen vähän joka paikkaan on erilaiset lyhdyt. Niiden sijoittelussa minulla on sama, ihan naurettava, ongelma kuin kausivalojenkin suhteen eli haluan niiden olevan sellaisissa paikoissa, että itse pystyn ne ikkunasta näkemään. Tunnustan, ihan hirveää itsekkyyttä, mutta näin se nyt vaan suureksi häpeäkseni on.

 

Kumpi oli myöhässä, minä vai syksy?

 

Vaikka olenkin täällä asuessani jo saanutkin muutettua sitä karua pihamaata enemmän puutarhan suuntaan mm. pensas- ja perennaistutuksilla, niin vielä yksi merkittävä lisä on jäänyt laittamatta eli kukkasipulit. Tänä syksynä oli tarkoitus panostaa siihen, mutta hupsista, meinasi jäädä muuten kokonaan välistä. Eikä syy tällä kertaa ollut kokonaan minun, vaan ajoituksen ja säiden. Olin hankkinut esimerkiksi narsissit jo hyvissä ajoin heti kun sipulit tulivat kauppoihin ja jäin odottelemaan niitä kauniita, kuulakkaita syyspäiviä, jotta voisin sitten istutella sipuleita tulevan kevään iloksi.

Mutta mitä ihmettä: heti kun loppukesän päivät kääntyivät ehtoopuolelleen niin tulikin yöpakkaset. Maa ei tietenkään siinä vaiheessa vielä jäädy kuin pinnasta, mutta se penkki mihin narsissit olin ajatellut laittaa, on aika matala multainen, joten piti tarkkailla sääennusteita ja onneksi viime viikolla olikin kaksi hieman plussan puolella olevaa päivää, niin sain lopulta kukkasipulini istutettua. Onneksi niin, sillä pakkaselle mentiin taas seuraavana päivänä.

Kuvassa näkyy pienen pienenä kottikärryt ja harava. Vaikka olenkin ehdottomasti puutarha ihminen, enkä luultavasti selviäisi hengissä ilman puuhastelua pihalla, niin haravoiminen ei kuulu lempi pihatöihini. Lohduttaudun sillä, että kaikki se mitä saan syksyllä haravoitua pois, auttaa suoraan sitten keväällä, joten tuossapa sitten minulla vielä työmaata ennen kuin lumet tulevat.