Aulan maalaamista

Aula ei ole ollut prioriteetti ykkönen kunnostettavien kohteiden listalla, joten sen maalaaminen on aina vain jäänyt. Tilassahan ei varsinaisesti oleskella, joten voisi kuvitella, ettei sillä ole niin väliäkään miltä siellä näyttää. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, koska aula on tila, jossa kuljetaan loppujen lopuksi aika paljonkin päivän aikaan kun siirrytään huoneesta toiseen. Jouduin jokin aika sitten siirtämään työpisteeni keittiöön ja huomasin, että siltä paikalta näkee suoraan aulaan. Päätin siis, että aulalle on viimein aika tehdä jotain. 

 

Lisää valoisuutta  

 

Suurimmat epäkohdat aulassa ja siten pientä pintaremonttia vaativat kohteet olivat seinäpinnat, ovien karmit, kynnykset ja portaikko. Seinissä suurin ongelma oli pinttynyt lika, joka ei edes harjalla pesemällä lähtenyt. Siinä ei oikeastaan jää muuta vaihtoehtoa kuin maalata seinät uudelleen. Keltainen väri ei sinällään ollut mitenkään ongelma. Koska aulaan ei juuri tule luonnonvaloa ja valaistus on muutenkin puutteellista, niin lähinnä tavoitteena oli löytää seinään lämmin ja vaalea sävy. Puhdas valkoinen näyttää varjoisemmassa tilassa usein melko kylmältä, varsinkin mikäli huone on pohjoisen suuntaan, joten tällaisessa tilassa lämmin sävy näyttää mielestäni kauniimmalta.

Aulasta pääsee kolmeen eri huoneeseen. Kaikkien kulkuaukkojen karmit maalasin valkoisella ja kynnykset harmaalla

Maailma on pullollaan ihania sävyjä, joten vaihtoehtoja olisi ollut. Tapanani on selailla netistä erilaisia sisustuskuvia kun etsin ideoita ja vinkkejä omiin projekteihini. Mieleeni on jäänyt ihastuttava kuva jonkun portaikosta, missä puiset portaat oli maalattu hieman tummemmalla vihreällä ja seinällä oli myöskin aika tumma, vihreän sävyinen kukkatapetti. Kokonaisuus oli mielestäni todella kaunis, harmoninen ja sopi loistavasti vähän vanhempaan, käsittääkseni rintamamiestaloon. Meillekin se olisi ollut oikein passeli vaihtoehto, mutta ongelmaksi koitui aulan valon puute, jolloin tummat pinnat tekisivät tilasta entisestään pimeämmän, sekä se, että jyrkkä portaikko ei ole kaikista helpoin alue tapetoida.

 

Tässä kuvassa näkyy hyvin portaiden jyrkkyys mutta ei seinän pinttynyt lika

Jämät hyötykäyttöön

 

Kaikista suurista suunnitelmista huolimatta lopputuloksena aulan seinille päätyi lähes sattuman varaisesti kolmea eri sävyä. Ensimmäinen seinä tuli maalattua kun keittiön seinän maalaamisesta jäi maalia yli. Se riitti hyvin juuri kyseiseen seinän pätkään. Muut seinät, portaikon seinää lukuun ottamatta, maalasin sitten jo niitä varten ostetulla, vaalean harmaalla maalilla. 

Portaikon seinä sai lopulta tyytyä minulle tyypilliseen jämien sekoitus - maaliin. Tällä kertaa sekoitukseen päätyi alakerran eteisessä käytetty maali yhdistettynä ihan perus valkoiseen seinämaaliin. Maalasin sillä ensimmäisen kerroksen ja huomasin, että muuten ihan kiva, mutta vähässä valossa sävy näytti kalsakalta ja paikoitellen hieman vihertävältä. Joten lisäsin maaliin hieman vaaleanpunaista sekä persikan väristä maalia (molemmat jämä maaleja) ja toisen maalikerroksen jälkeen seinä näytti jo paljon paremmalta.

Myös työturvallisuudesta huolehdittiin: kun ottaa sukat pois niin pito on parempi

Kyllä keinot keksitään

 

Portaikon korkeudesta ja jyrkkyydestä johtuen pari kohtaa jäi minulta maalaamatta ihan sen takia, etten yksinkertaisesti hukkapalana ylettänyt näihin kohtiin. Mutta onneksi minulla on avulias ystävä, joka lupautui auttamaan näiden hankalien kohtien maalaamisessa. Vaikka hän taitaa olla noin 15 cm minua pidempi, niin hänkin joutui seisomaan talousjakkaralla ja varpistamaan, jotta sudin kanssa ylettäisi niin korkealle. Oli minustakin hieman hyötyä: koska maalattava kohta oli valaistuksen puutteesta johtuen pimeä, niin seisoin vieressä näyttämässä taskulampulla valoa. Työmaavalaistuksen voi siis toki hoitaa niinkin.

Kirpputorilta vuosia sitten mukaan lähtenyt taulu sopii loistavasti kyseiseen kohtaan

 Punaista vai vihreää

 

Portaikko on ikäisekseen kohtalaisen hyvässä kunnossa noin muuten, mutta tumman ruskea väri teki muutenkin hämärästä tilasta vieläkin pimeämmän oloisen. Ruskean maalin alta paljastui kahta erilaista väriä: kirkkaan punaista ja kirkasta vihreää. Kohdista ei valitettavasti pystynyt päättelemään, että kumpi niistä mahtoi olla portaiden alkuperäinen väri. Olkoot kumpi vaan, niin jokatapauksessa portaat ovat taatusti olleet melkoinen näky, tai olisivat ainakin tänä päivänä.

 

Vaalean harmaa seinä näyttää tietyssä valossa ihan valkoiselta

 

Onneksi en päätynyt palauttamaan portaiden alkuperäistä väriä, vaan valitsin lopulta pikkaisen nykyaikaisemman sävyn eli harmaan. Pohdin myös muita vaihtoehtoja eli ei harmaa mitenkään itsestään selvyys ollut. Vihreä kiinnosti myös kovasti, tosin ei se aikaisempi kirkas sävy, vaan enemmän murrettu versio. Lopulta raha sekä helppous voittivat ja kävin ostamassa tölkin valmiiksi sävytettyä lattiamaalia. Jos olisin hommannut erikseen sävytettävää maalia, niin olisin luultavasti valinnut hieman erilaisen harmaan sävyn, mutta tämäkin oli oikeastaan ihan hyvä. Varsinkin tummuusaste oli kohdillaan eli tummempi olisi taas syönyt liiaksi valoa ja vaaleampi kenties näyttänyt paikoitellen jo ihan valkoiselta.

Vaaleammat ja puhtaat pinnat tekivät aulan yleisilmeelle ihmeitä

Ehkä tämä aula on edelleen jonkin sortin sillisalaatti eli liikaa eri värejä yhdessä tilassa minun makuuni, mutta silti parannus entiseen on huima. Valmis se ei ole vieläkään, sillä tarkoitus on jossakin välissä maalata vielä kaikki tilassa olevat ovet ja lisätä sitä valaistusta. Joten ehkä palaan vielä aulan kunnostus aiheeseen joskus myöhemmin.