Perunan viljelyä

Sain viime keväänä ystävältäni syntymäpäivälahjaksi kaksi perunankasvatus ämpäriä ja pussillisen siemenperunoita. Aikaisemmin oli ollut juttua, että mitenköhän tuollainen ämpärissä kasvattaminen oikein mahtaa onnistua. No nyt pääsin sitten kokeilemaan. Olin joskus aiemmin kokeillut kasvattaa perunoita isohkossa muovisessa kukkaruukussa mutta silloin en onnistunut, joten odotukset ei varsinaisesti olleet mitenkään järin suuret tähän projektiin ryhtyessäni.

 

 Ensi metreillä

 

Kuten kuvasta näkee, niin alku ei todellakaan mennyt ihan nappiin. Sain perunat ja ämpärit sen verran ajoissa, että maassa oli vielä lunta ja jäätä, joten pistin siemenperunat varastoon talteen. Koska keväisin pihalla on muutenkin melkolailla tekemistä, niin suoraan sanottuna unohdin kokonaan perunoiden olemassaolon. Kun sitten jossakin vaiheessa kesäkuuta kävin varastosta jotakin hakemassa, niin lähestulkoon kompastuin näihin jo omatoimisesti ulospäin ryömiviin siemenperunoihin.

 

Hupsista. Venähtäneet idut lähinnä vain naurattivat

Aloittelijakin sen tajuaa, että kahden sentin pituiset idut on hyvä juttu, kahdenkymmenen sentin pituiset ei. Mutta koska olin päättänyt tänä kesänä kokeilla perunan viljelyä näissä perunaämpäreissä, niin halusin laittaa ne silti. Voisin melkein väittää, että suurin ja vaikein homma koko projektissa oli saada perunat pois siitä pussista. Idut olivat luikerrelleet verkon läpi ja jotkut jopa pujottautuneet useamman reiän lävitse. Saksilla yritin leikata pussia auki ja varovasti pujotella perunoita verkosta irti. Olin täysin varma, että yhtään ainutta en ehjänä ulos saa.

Tätä voi jo varmaan kutsua epätoivoiseksi yritykseksi

Lupaavalta näyttää kuitenkin

Alku oli siis lievästi katastrofaalinen, mutta jotenkin onnistuin lopulta saamaan perunat ulos niin, että edes joissakin oli idut säilyneet kiinni. Tai edes yksi itu. Minulla ei ole mitään tietoa perunoiden viljelemisestä noin niinkuin yleensäkään, joten täysin mutu-tuntumalla edettiin. Myönnetään, että ihan täytenä poropeukalona pohdin, että mihin syvyyteen ne mahdetaan istuttaa. Toisaalta, oli virallinen ohje sitten mikä tahansa, niin tuskin se nyt enää tässä vaiheessa päti kun idut olivat jo täysin yli kasvaneet. Loistavasti siis etenee tämä homma.

Olin jo varautunut siihen, että saan kaataa koko komeuden kompostiin alta aikayksikön mutta ihmeekseni ämpäreissä alkoikin vihertää. Varret näyttivät ihan siltä miltä kuvittelinkin, että perunan varsien kuuluisi näyttää. Kokeilu sai siis jatkua. Ei niistä mitään vaivaakaan suoranaisesti ollut vaikka välillä pitikin pohtia, että kuuluuko niitä kastella vai ei. 

Sitten koitti se suuri kysymys: milloin perunat nostetaan? Sen verran juttua olen kuullut, että ensin peruna kukkii ja sitten vasta aletaan tarkastella lopputulosta. No nämähän eivät kukkineet ollenkaan. Lopulta kun ämpärissä törrötti enää muutama hassu kuivunut ja kellastunut varsi, niin ryhdyin niin sanotusti perunan nosto hommiin.

Saalis pienessä kolmen litran ämpärissä

Miten kävi?

 

Mitenkä sen nyt sitten sanoisi. Yllätys oli, että sieltä jotakin sentään löytyi mutta määrä ja koko eivät todellakaan yllättäneet. Suurin peruna oli noin 6 cm mutta yleisesti perunan keskikoko oli noin 2-3 cm. Ensin kuvittelin saavani jopa kappalemäärissä laskettuna noin 20-30 perunaa, mutta jotkut olivat ruskeita ja huonoksi menneitä, joten lopputuloksena sain soppaani ehkä reilu 10 perunaa.

Kannattiko? Jos katsotaan laatua ja määrää niin ei. Mutta jos mietitään operaatiota hauskana kokeiluna niin sitten ehkä. Tuleeko meille taas pussillinen siemenperunoita ensi keväänä? Mikäli en siiihen mennessä tästä kasvatus projektista enemmän opi niin tuskinpa tulee. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.