puutarhapenkin kunnostusta

Siitä taitaa olla jo yli kymmenen vuotta kun ostin tämän puisen puutarhapenkin. Talvet se on yleensä ollut katoksen alla mutta kesät aina pihalla säiden armoilla. Maalasin sen aikoinaan valkoisella puunsuojamaalilla juuri sen takia, että pinta hieman suojaisi puuta ja antaisi penkille lisä aikaa. Luultavasti se olikin hyvä päätös, sillä vahvasti epäilen, että "mitä lie ulkolaista puuta" oleva penkki olisi ilman suojausta hajonnut jo huomattavasti aikaisemmin. Hyvin se kesti kuitenkin viime syksyyn saakka. 

 

Irvistelevät liitokset

 

En voi sanoa, että kyseinen penkki olisi varsinaisesti kovassa käytössä ollut, sillä aika harvoin siinä tulee istuskeltua kuitenkaan. Joka kevät haaveilen aina kiirettömästä kesästä jolloin saan vain istuskella ulkona kirjaa lukien. Puutarhassa vaan tuppaa yleensä olemaan sen verran paljon tekemistä, että istuskelu on useinmiten jäänyt haaveeksi. En kuitenkaan valita sillä pidän puutarha hommista. 

Viime syksynä huomasin, että penkin kunto alkoi olla huolestuttava. Selkänoja alkoi selvästi irrota ja muutenkin liitokset irvistelivät ikävästi. Totesin, että siihen ei voinut enää nojata ilman, että saa koko ajan pelätä hupsahtamista selälleen nurmikolle. Tosin olin odottanut, että ennemminkin istuisosa hajoaa ensimmäisenä, sillä sehän on "vain" ohuehkoista rimoista kasattu ja tuettu alta kolmella poikittais puulla. Mutta kuten kuvasta näkyy niin on sekin siipeensä saanut.

 

Pesin penkin kahteen otteeseen maalipesulla ennen maalaamista

 

Kiristelyä ja kasaamista

 

Nostin penkin syksyllä sellaisenaan huvimajaan ja ajattelin, että katson sitten keväällä miltä se näyttää. No eihän se ainakaan yhtään paremalta näyttänyt. Vaihtoehtoja oli tasan kolme. A: on aika luopua penkistä. B: käytän sitä vain kukkaruukkujen alustana jolloin selkänojaa ei edes tarvita tai sitten C: yritän vielä kunnostaa sen. Päätin ainakin ensin kokeilla viimeistä vaihtoehtoa.  

Runkoon tarvittiin sen verran pitkiä ruuveja, etten itse olisi käsipelillä niitä mitenkään saanut veivattua, joten pyysin ystävän mieheltä apua. Minullakin on periaatteessa porakone, joka on aikaisemmin toiminut ihan hyvin, mutta nykyään sillä ei tee juurikaan mitään: se pyörittää ruuvia kyllä mutta ei työnnä sitä eteenpäin. Eli ihan turha vehje siis. Mikä lie sillekin tullut.

 

Nostamalla penkin pöydän päälle sain edes hitusen verran ergomisemman työasennon

Muutaman ruuvin avulla rungosta saatiin taas tukevampi. Ihan uutta vastaava se ei tietenkään enää ole mutta kyllä se kasassa kestää taas jonkin aikaa. Pelkäsin, että puuaines olisi jo niin laho, ettei ruuveja saisi kiinnitettyä mutta onneksi irvisteleviin rakoihin päässyt kosteus ei ainakaan vielä ollut tehnyt suurempia vahinkoja. 

Istuinosan irronneen palikan naputtelin takaisin paikoilleen nauloilla. Mielestäni naulat eivät ole yhtä pitäviä kuin ruuvit mutta sattuivat olemaan käsillä ja helpompia kiinnittää. Tosin jostain syystä en saa koskaan hakattua naulaa ihan suoraan, aina se mokoma kaartuu johonkin suuntaan. Nauloissa tietenkin vika, ei taatusti ainakaan minussa.

 

Käyttämäni vaalean harmaa sävy on aika sopiva: vaaleana penkki erottuu varjossa kivasti edukseen mutta väri ei kuitenkaan ole niin arka kuin valkoinen

 Maalia päälle

 

Kiristys- ja kasaamis operaation jälkeen pääsin sitten maalaus puuhin. Minulla oli varastossa kahta eri sävyistä puunsuojamaalia: vihreää ja harmaata. Koska aioin sijoittaa penkin samaan paikkaan erillisen tuolin kanssa, jonka olin viime kesänä maalannut sillä harmaalla, niin eipä siinä sitten tarvinnut enempää miettiä. Maalaus operaatio kesti pikkasen pidempään kuin olin ajatellut, sillä nyt heinäkuussa on tullut, ainakin meillä päin, useasti sadekuuroja toinen toisensa perään. Välillä vein penkin autokatokseen kuivumaan ja poutaisemmalla ilmalla taas jatkoin maalaamista. Näin jälkikäteen ajateltuna maalaus olisi alunperinkin ollut järkevää suorittaa siellä katoksessa.

 

 

Kerrankin kävi tuuri: löysin eräällä kirppis reissulla sattumalta pienen puisen puutarhapöydän. Olin jo katsellut alennusmyynneistä penkin yhteyteen sopivaa pöytää, mutta mitään kunnollista ei oikein löytynyt. Ensin ajattelin maalata pöydän kokonaan samalla maalilla, jotta se sopisi yhteen istuimien kanssa mutta sitten päätin, että pelkkä kannen maalaaminen saa riittää. Ja hyvin sopii siitä huolimatta. Yksittäinen tuoli, kunnostettu penkki ja kirppikseltä löydetty pöytä muodostavat nyt kivan pikku ryhmän omenapuiden siimeksessä.