Tuplahaaste

Vaikka olen harrastanut maalaamista noin 30 vuotta niin vesiväreihin en ole koskenut sitten ala-asteen. Ei niissä mitään vikaa ole, ihan päinvastoin. Ihailen akvarellitöitä todella paljon. Ehkä juuri siksi, että olen nähnyt niin paljon upeita akvarellitöitä, en ole itse uskaltautunut edes kokeilemaan vesivärejä. Kynnys on ollut liian korkea. Öljyväreillä maalaaminen on kuitenkin niin täysin erilaista. Niiden kanssa saa puljata loputtomiin eikä mikään ole peruuttamatonta. Sillä juuri tuo on ehkä se suurin syy siihen, miksi arastelen vesivärien käyttöä. Kun sivellin on jotakin piirtänyt niin sitä ei enää pois saa.

 

 Ensimmäinen haaste

 

Haluan aina kehittää ja välillä haastaa itseäni taiteen saralla. Joten viime syntymäpäiväksi ostin viimein itselleni ihan kokeeksi akvarellivärit ja paperia. Tunnustan, että ne lojuivat pöydällä sen verran kauan, että pölyt sai jo pyyhkiä päältä. Kunnes tuli sellainen sopiva hetki. Ajattelin, että eihän niitä kukaan näe kuitenkaan ja saahan niistä sitten ainakin takan sytykettä jos ei muuta. 

No tuo ensimmäinen ei nyt ainakaan enää pidä paikkaansa sillä täällähän ne vesivärien käyttö harjoitukset nyt kuitenkin ovat kaikkien ihmisten nähtävänä. Siis kuka laitta julkisesti esille ensimmäiset harjoittelu työnsä? Olen varmaan tullut lopullisesti hulluksi. Yhtään näistä en myöskään vielä ole tuleen tuikannut. Johtuu ehkä lähinnä siitä, että nyt on kesäkuu eikä takkaa enää lämmitetä.

 

Mistäpä sitä muustakaan aloittaisi kuin suorastaan kliseisen itsestään selvästä aiheesta

 

Olen nyt siis yrittänyt tutustua vesiväreihin työvälineenä ja siihen miten ne käyttäytyy. Mitä niillä voi tehdä ja minkä tyylisiin teoksiin ne parhaiten sopivat. Tiedän, että paperilla on iso merkitys siihen miltä lopputulos näyttää mutta näin akvarelli noviisina tyydyn ensin siihen mikä tuli kaupasta ostettua. Jos innostun jatkamaan kokeilua niin sitten kannattaa hankkia vähän laadukkaampia värejä ja erilaisia papereita.

Halusin kokeilla, että miten vesiväri liikkuu paperilla ja kuinka paljon vettä se tarvitsee valuakseen paperia käänneltäessä

 

 Toinen haaste

 

Toinen kuvataiteen tekemiseen liittyvä haaste minulle on erilaisten tyylien ja suuntausten ymmärtäminen. Tästä hyvä esimerkki on abstraktiset maalaukset. Ongelmani on aina ollut se, etten oikein millään tahdo ymmärtää niitä. Ne eivät yleensä niin sanotusti aukene minulle. Olen usein miettinyt, että miksi näin on. Olen tullut siihen päätelmään, että olen tehnyt niin kauan esittävää taidetta, että aivoni ovat automaattisesti tottuneet etsimään kuvista jotakin tunnistettavaa ja jos näin ei tapahdu niin en pysty käsittämään koko teosta. 

Olen yrittänyt netistä etsiä kunnollista ja kattavaa määritelmää siitä, että mitä abstraktinen taide on. Miten se määritellään. Ei ole ollut ihan helppoa. Yleisesti todetaan, että abstraktinen taide on non-figuratiivista taidetta joka ei pyri jäljittelemään mitään tunnistettavaa kohdetta. Mitä se sitten tarkoittaa? Eli onko työ abstraktinen jos itselläni on sitä maalatessa mielessäni jokin aihe mutta muut eivät sitä tunnista? Entä jos tekijänä maalaan vain ajatusvirtaa mutta katsoja näkee siinä selvästi jonkin hahmon tai esineen?

Tyyliltään ja tunnelmaltaan todella erilaiset työt mutta molemmat  samalla tekniikalla tehty

Yllättävän monipuolinen

Käytän sitten mitä maalityyppiä tahansa työssäni, niin pyrin löytämään niistä aina välillä uusia ulottuvuuksia. Muistan joskus vuosia sitten ajatelleeni, että akryyliväreillä ei oikein saa aikaiseksi herkkää aihetta ja vesivärit sopivat vain pastellisiin, utuisiin töihin. Ei pidä yhtään paikkansa. Tätäkin asiaa halusin tässä vesiväri haasteessani kokeilla ja ainakin näiden "koevedosten" pohjalta voin todeta, että ei kuvan dynamiikka tai muukaan ole pelkästään maalityypistä kiinni.

Taiteen määrittely on jo itsessään tarpeeksi haastavaa. Mikä on ylipäätään taidetta? Kuka voi sanoa olevansa taiteilija? Mikä on taiteen tehtävä? Miten sitä pitäisi arvioida vai pitääkö ollenkaan? Mikä on hyvää taidetta ja onko huonoa taidetta olemassakaan? Onko esimerkiksi maalaus taidetta silloin kun se esittää jotakin konkreettista? Vai silloin jos se ei esitä mitään mutta herättää tunteita? Tai ylipäätään mielipiteitä?  Kysymyksiä on vaikka kuinka ja vastauksiakin taatusti joka lähtöön.

 

Halusin kuistille pienen, violetin taulun joten siinäpä minulle hyvä treenaus kohde. Tältä kuva näytti ensimmäisten väri kerrosten jälkeen

Annoin työn ensin kuivua kunnolla ja lisäsin sitten pieniä yksityiskohtia

Miten kävi?

 

Ensimmäisen päivän jälkeen olin melkein valmis laittamaan pillit pussiin ja lahjoittamaan tarvikkeet jollekulle paremmalle. Ajatus jäi kuitenkin kaihertamaan mieltäni. Työt jotka aikoinaan tein ensimmäisillä, lainatuilla öljyväreillläni, ovat kamalaa katsottavaa. Ei siitä mihinkäään pääse. Totuus mikä totuus. Mutta maalaamisessa kehittyy vain maalaamalla joten vesivärit saavat jäädä. Totta puhuakseni innostuin niistä suorastaan sen verran, että jatkossakin aion niiden käyttöä harjoitella.