kukkapenkki muuttaa

Viime kesänä tein ulkovarastosta löytyneistä tiilistä pienen kohopenkin talon seinustalle. Paikka on sorapohjainen joten ihan perinteiseen tapaan kaivamalla siihen ei kukkapenkkiä oikein saanut. Tai saisi tietysti niin, että kaivaisi syvän kuopan ja laittaisi pohjalle maisemointikankaan tai vastaavan. Mutta itse olen aika laiska näissä kaivuu hommissa joten kohopenkki oli silloin hyvä ajatus. Käytin kaikki löytämäni samanlaiset tiilet mutta silti penkistä tuli aika pieni. Paikka on myös suurimman osan päivästä varjossa joten istutin siihen kolme kuunliljaa, ei siihen muuta olisi enää oikein mahtunutkaan.

 

 

 Vettä väärästä paikasta

 

Syksyllä sitten huomasin, että ihan kiva ajatus muuten mutta penkki on räystään alla. Sateella vesi tulee räystään yli juuri tästä kohtaa ja hakkaa pudotessaan kaikki mullat ympäriinsä. Voisihan sitä tietysti ajatella niinkin, että toisaalta on hyvä kun vesi tulee suoraan penkkiin niin ei tarvitse kastella, mutta multien pärskyminen jokapuolelle alkoi harmittaa. Aina sateen jälkeen piti siivota penkin reunukset, seinä ja lähistöllä olleet tavarat. Niinpä päätin, että joko kukkapenkki hävitetään kokonaan tai sitten se siirretään toiseen paikkaan. 

 

Yhtään en tiedä mitkä täältä nurkista löytyneet tiilet ovat ulko- ja mitkä sisäkäyttöön mutta teen sillä periaatteella, että kestävät sen minkä kestävät

Muuttopuuhiin

Päätin siirtää sen jonnekin muualle vaikka hetken mietinkin, että kannattaako ylipäätään ryhtyä siirto puuhiin näin pienen kukkapenkin takia. Näiden isojen, tuplalevyisten tiilien käsitteleminen ei ole ihan kevyttä työtä kuitenkaan. Mutta jos kerran tiilet pitää irrottaa ja kantaa muualle jokatapauksessa niin sittenhän se on ihan sama mihin ne raahaa.

Vähän aikaa piti miettiä, että missä kohtaa pihaa olisi sopiva paikka. Meillä ei pihassa ole vahingossakaan yhtään ainutta tasaista kohtaa (todella ärsyttävää muuten)  joten uuden paikan valinta ei ollut mitenkään helppo homma. Paikan pitäisi olla edes suhteellisen tasainen, ei kulkureiteillä eikä ihan peränurkassakaan.

Leveä tiili on siitä kiva, että siihen saa laitettua päälle vaikka joitakin pieniä koristeita

Koira-aitauksen edessä oli pieni istuskelualue johon kukkapenkki sopisi. Joten tein vaihtarit, eli siirsin kukkapenkin ja oleskeluryhmän paikkoja keskenään. Se tietysti samalla tarkoittaa sitä, että nyt oleskeluryhmän päälle valuu vedet mutta mikäli muistaa ennen sadetta hakea tuolien pehmusteet pois niin eihän se sitten haittaa. 

Latosin tiilet tällä kertaa vähän eritavalla. Seinän vierustalla penkki oli kapea ja pitkä mutta nyt kokeilin saisiko siitä hieman enemmän neliön muotoista. Muuten tiilet riittivät hyvin mutta yhteen reunaan jäi vähän vajetta. Sitten muistin, että hetkinen, täällähän oli jossakin pari valkoista, normaali kokoista tiiltä ja ne olivatkin juuri  sopivan levyisiä tukkimaan tämän vajaaksi jääneen kohdan. Eihän tuo reuna nyt maailman kaunein ole mutta ihan sama, kunhat mullat pysyy penkin sisäpuolella.

jätin penkin ja takana olevien pensaiden väliin reilusti tilaa jotta siitä mahtuu hyvin kulkemaan

 

Sanomalehtien hyötykäyttö

 

Tiiliä purkaessa ajattelin, että mullat varmaan leviää nyt sitten kun jokisen eväät mutta yllätys, eivät levinneet yhtään. Kun tiilet oli pois ympäriltä niin multa jäi siihen kuin puristettuna paalina. Päätin hyödyntää sen mulla uudessa kukkapenkissä sillä edellinen penkki oli perustettu loppukesästä joten siinä on taatusti vielä ainakin jonkin verran ravinteita jäljellä.

Uudenkin penkin pohja on soraa (yllätys koska sitä on täällä joka puolella) joten pohjalle olisi hyvä laittaa jotakin, ettei rikkaruohot heti rehota ja mullat valahda läpi jonnekin Kiinan puolelle. Nypin isoimmat rikkaruohot  pois ja laitoin pohjalle reilun kerroksen sanomalehtiä. Kastelin ne hyvin etteivät heti ime mullasta kaikkea kosteutta ja siihen sitten vanhat mullat päälle ja lopuksi vielä uutta multaa.

Kukkaloistoa odotellessa

Eihän tuo nyt vielä miltään näytä kun ei siinä ole kuin vasta ne 3 siirrettyä kuunliljaa (kohtalaisen elossa), syysistutuksesta peräisin oleva, puolikuolleelta näyttävä pikkuhavu ja itse tänä keväänä idätettyjä pikkuruisia taimia. Jos ne lähtevät tuossa hyvin kasvamaan niin loppu kesästä saa nauttia päivänkakkaroista ja kurjenkelloista. Niinhän se on, että iso osa puutarha hommmia on juuri sitä: toivomista.

 

Tämä kuva on pari kesää sitten otettu entisen asuinpaikkani kivikkopenkistä. Ihan tällaista kukkaloistoa meillä ei hetkeen nähdä mutta minulla on jo suunnitteilla uusi kukkapenkki. Ainakin vielä tässä suunnittelu vaiheessa siitä tulee tietenkin todella upea.