Kesäsukat jämälangoista

Minulla on pikkaisen paha taipumus ostaa villalankoja ihan vain siksi, että ne näyttävät kaupassa niin kivoilta tai ovat tarjouksessa. Sitten vasta jälkeenpäin mietin, että mitähän niistä tekisi. Yleensä olisi huomattavasti järkevämpää toimia ihan päinvastoin eli ensin päättää mitä haluaa neuloa ja sitten vasta etsiä sopivia lankoja. Tällöin ei tulisi ns. vikaostoja eikä keriä jäisi laatikoiden pohjille pyörimään. Itselleni olen tämän etukäteen ostamisen yrittänyt perustella sillä, että valikoimat vaihtuu noin puolen vuoden välein ja mitäs sitten jos juuri tätä lankaa tai tätä sävyä ei enää jatkossa saakaan. Minulle tämä perustelu menee läpi yleensä aina. Sitä paitsi eihän ne siellä laatikossa kuitenkaan huonoksi mene.

 

 

 Sukkanoviisi

 

Vaikka olen tehnyt kaikenlaisia käsitöitä ihan nuoresta saakka niin villasukkia en ole osannut tehdä. Suurin syy tähän on se, että "en minä kuitenkaan osaa". Muutama vuosi sitten tuttavani lahjoitti minulle kasan ylimääräisiä lankoja ja toivoi samalla, että neuloisin hänelle villasukat. Kääk! Ensin sanoin, että en valitettavasti osaa ja hän tyytyi siihen, että neuloisin niistä sitten jotakin muuta. Näin teinkin mutta sitten aloin miettiä, että ei hemmetti, on se nyt kumma, että jos kerran muutkin niitä osaa neuloa niin miksen sitten minäkin voisi oppia. Joten ei muuta kun puikot, lanka ja google esiin.

 

Ihan perussukkiakin voi piristää neulomalla vaikkapa kantapään eri värillä jos ei aina jaksa yksivärisiä tai raidallisia tehdä

 

 

No eihän se tietenkään sujunut kuin vettä vaan. Ensimmäisistä sukista tuli jotenkin ihan oudon muotoiset. Katselin siis lisää ohjeita ja opetusvideoita netistä. Totesin, että sukkia voi näemmä neuloa todella monella eri tavalla joten valitsin yhden mahdollisimman yksinkertaiselta vaikuttavan ohjeen ja päätin, että en edes katsele niitä muita tapoja vaan keskityn ensin yhteen. Sitten jos sukan neulominen jossain vaiheessa sujuisi rutiinilla ja ns. silmät ummessakin niin sitten voisi opetella jonkin muunkin tavan. Tunnustettakoon tähän väliin, että näin ei ole vieläkään tapahtunut vaan neulon menemään edelleen sillä samalla ohjeella.

 

Lankojen päätteleminen ei ole mielestäni kovinkaan mukavaa puuhaa. Valmiiksi raidoitetulla langalla tässäkin hommassa pääsisi helpommalla

 

 Villasukkakateus

 

Oi voi mikä hirvittävä kateuden mörkö minuun iskeekään kyntensä aina kun katselen kuvia muiden neulomista sukista. Kaikista eniten kateutta herättää ne joissa on upeita kirjoneulekuvioita. Silmät ymmyrkäisinä ihmettelen, että miten ihmeessä jotkut osaavat tehdä noin upeita luomuksia, taideteoksia suorastaan. Tässä kohtaa ajatus "jos muutkin kerran osaavat niin miksen sitten minäkin" joutuu kertaheitolla romukoppaan. Yritin toki itse muutaman kerran mutta niistä yritelmistä ei kannata julkisesti puhua. Välillä langat menivät niin mahdottomaan solmuun, ettei niitä tekeleitä saanut enää edes purettua. 

Harjoituksen puutetta, sitähän se on. Lohdutan itseäni sillä, että harvempi vissiin osaa neuloa superkauniita kirjoneulesukkia ihan itsestään yhtään treenaamatta. Vaikka kaikki yritykseni kirjoneuleiden suuntaan onkin epäonnistuneet jo heti alkumetreillä todella surkeasti niin kyllä haave sen taidon osaamisesta yhä elää. Pitäisi varmaan vaan löytää tarpeeksi helppo malli josta aloittaa. Ehkä joskus saan vielä aikaiseksi jotakin sellaista minkä edes etäisesti tunnistaa kirjoneuleeksi.

 

Pikkaisen on kokoeroa näillä kaveruksilla. Miesten sukat on tehty 7 veljestä- ja toiset Nalle langalla. Molemmissa muuuten aloituksessa samat 56 silmukkaa

 

 Aina jalassa

 

Toisaaltaan olen tosi tyytyväinen, että osaan nykyään tehdä edes sen perussukan. Yllättävää kyllä ne ovat kelvanneet muillekin. Rakastan villasukkia ja käytän niitä läpi vuoden. Eräänä kauniina kesälomapäivänä laiskottelin pihalla istuskellen penkillä kun eräs ystävistäni saapui visiitille. Ei silloin varmaan ihan hellettä sentään tainnut olla mutta lämmintä kuitenkin. Hetken hän tuijotti jalkojani ja kysyi sitten, että mitä ihmettä sulla on jalassa? Vastasin iloisesti, että kesävillasukat tietenkin! Hän vähän pyöräytti silmiään mutta totesi sitten hymyillen, että no niinpä tietysti.

 

Tällä kertaa halusin iloisen väriset ja suhteellisen ohuet kesäsukat joten neuloin ne Nalle langasta. Koska nyttemmin yritän olla ostamatta lisää lankoja ennenkuin entiset on käytetty (onnistuu sentään joskus!) niin värivalikoima ei aina ole järjettömän suuri. Valitsin auringon keltaisen ja aquan väriset langat joten annoin pian sukille nimeksi: kesäpäivä järvenrannalla. Saa nähdä minkälainen kesä tänä vuonna tulee. Toivottavasti en tule näitä sukkia kuitenkaan liian usein tarvitsemaan vaikka aikas kivat niistä tulikin.