Keväisiä kotkotuksia

Joka ikinen kevät päätän visusti, että ensi vuonna en taatusti kasvata siemenistä yhtään mitään vaan ostan taimet valmiina. Onhan se nyt ihan mahdotonta hommaa: hirveä sotku ja purnukoita kaikki ikkunalaudat täynnä. Lopputuloksena on aina kuitenkin vain honteloita ja epämääräisen näköisiä taimia joiden kyky tuottaa satoa näyttää vähintääkin kyseenalaiselta. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan.

 

 

 Ensimmäisenä vuorossa tomaatit

 

Mutta kun se on vaan niin kivaa ja palkitsevaa. Odotan aina kevättä pitkään ja hartaasti. Jo heti joulun jälkeen olen sitä mieltä, että nyt saisi kevät jo tulla. Joten odottelusta tulee siis joka vuosi toooodella pitkä. Esikasvatus ikäänkuin aloittaa varhaisen kevään tai ainakin tuo pienen tuulahduksen siitä. Ensimmäisenä vuorossa ovat tomaatit ja muut lajit seuraavat sitten omia aikojaan perässä. 

 

 Purkkeja koulimista varten

 

Purkkien keräämisessäkin on oma hommansa ja missäs sitten säilytät niitä. Kerääminen tarvii aloittaa ajoissa sillä purkkeja tarvitaan loppujen lopuksi aika paljon eikä meillä maidon kulutus nyt niin valtavaa ole. Tosin tähän hommaanhan käy kyllä muutkin kuin maitopurkit mutta jotenkin olen todennut ne itselleni sopivimmiksi. Kummasti niitä aina vaan joka vuosi tuppaa tuonne siivouskaapin ylähyllylle kertymään. Nykyään käytetään paljon myös turvenappeja ja vessapaperirullasta tehtyjä purnukoita ja ne ovatkin hyvä ekologinen vaihtoehto.

 

 

Testing testing...

 

Tänä vuonna kokeilen jotain uutta. Luin jostakin, että kananmunan kuorien murskaaminen ja sekoittaminen mullan joukkoon auttaisi tomaatin varsia kasvamaan tanakammiksi. Tiedä häntä sitten onko tällaisessa mitään perää mutta ainahan kannattaa kokeilla. Lapsuudessani mamma kiikutti aina kananmunan kuoret ja kahvinpurut kukkapenkkiin ja ainakin minun muistoissani hänen kukkapenkkinsä olivat vertaansa vailla joten näin on siis toimittu meillläkin jo vuosia. 

 

Tomaatin taimet kuistilla

Siinä niitä sitten taas on. Tomaatin taimi kokelaat sievässä rivissä. Yöt ovat kuitenkin vielä sen verran pakkasen puolella, että nämä kaverit siirtyvät kuistilta illalla sisätiloihin ja aamulla taas takaisin. Ehkä näille käy kuten niin monelle aiemmallekin kohtalotoverilleen joiden lopullinen sijoituspaikka on komposti mutta ainahan on myös se mahdollisuus, että näistä vielä ensi kesänä saisi satoa. Kuka tietää. Onhan näiden kanssa tosian nähtävä vähän vaivaa mutta mukavaa keväistä puuhaa se on silti. Niiden kasvua on sitten kiva seurata ja jos hyvin käy, riittää muutama taimi vielä kavereillekin.

 

Näiden aika ei ole vielä, hieman pitää vielä jaksaa odotella. Siemenpusseja on kuitenkin mukava katsella ja hypistellä etukäteen. Voi suunnitella erilaisia väriyhdistelmiä ja miettiä sopivia sijoituspaikkoja. Puutarhan hoidossa ihanimpia asioita minulle on juuri se unelmointi ja suunnittelu. Silloin vuodenajasta riippumatta kaikki kasvaa taatusti upeana, ainakin omassa mielessä.